2006 / 2005 / 2004 / 2003 / 2002

Loppuvuosi 2004

Mitenkäs se nyt näin?

Loppuvuosi '04 meni niin että losahti. Lokakuussa näyttää olleen viimeinen kunnollinen (?) "päivä"kirjamerkintä. Pitänee muuttaa koko paska vuosikirjaksi. No, ajattelin kuiteskin pintapuolisesti raapaista lopun aikoja, jotta niistä jäisi jonkinlaisia muistikuvia myös tuleville sukupuolillepolville.

Privat Karaåke -perinne sai jatkoa marraskuun lomaviikolla, kun puolisen tusinaa veitikkaa ja veitikatarta kokoontui joikumaan lauluja uuden karaoke-dvd-römpöttimen tahdissa. Ja lappu naapureita vartenkin oli täysin turha, kun volyymiä ei voinut yrityksistä huolimatta nostaa häiritsevälle tasolle. No, hauskaa oli silti vaikka ilta loppuikin taas niin kovin yllättäen. Piakkoin taas uusiksi.

Marraskuun lopussa tuli piipahdettua TL:n kanssa MeStarat-spektaakkelissa Areenalla. Suomen mittasuhteissa aivan loistava ja huikea shöu - on tosi sääli jos kevään lisäkonserttia kuvata Maikkarille. Tiedoksi - jos lähtee 'myöhässä' liikenteeseen kohti Pasilaa konsertti-iltana, saa lopulta jättää auton sinne rautatiesillan tienoille parkkiin - lähemmäksi on turha kuvitellakaan ehtivänsä.

Marraskuun vika päivä tuli tarkistettua S:n kanssa Sealifen nykytilanne - lintukala oli yhtä valloittava ja symppis kuin viimeksikin, lisäksi bongasimme toisesta altaasta toisenkin lintukalan. Riemullamme ei ollut rajoja. Meduusat olivat kummallisia ja sillit tylsiä. Taas.

11. joulukuuta pidettiin OGAEn ja Viisukuppilan yhteiset pikkujoulupartyt, joihin meinasin ensin olla menemättä kokonaan "tylsältä" kalskahtaneen ohjelman turvin. Mutta niin vain hurahti iloisesti kellonympärys hyvässä seurassa. Välillä tosin piti suorittaa maakuntamatka Vantaan puolelle äireen syntymäpäiväkekkereihin, mutta sekin oli ihan positiivinen asia. Hiki tuli discolattialla, mutta se ei menoa pahemmin haitannut. Kumimiehen koreografian vedin kyllä varmaankin kummallisella tavalla överiksi, mutta minkäs teet kun puolikas siideri ja useampi lasillinen colajuomaa on noussut päähän. Molempiin. Tahtoo pippalot uusiksi heti! No, jouluteemasta voidaan tarvittaessa joustaa.

Joulukuun 19. päivä tuli tarkistettua äidin syntymäpäivälahjakäynnillä paljon puhuttu ja kehuttu Miss Saigon. Olisin tietysti voinut aiheeseen ennalta perehtyä, mutta selvisihän se sitten ensimmäisen minuutin aikana, minne tapahtumat sijoittuivat ja mitä aihe kosketti. No, enpähän ainakaan ollut onnistunut spoilaamaan juonta tippaakaan etukäteen. Ja jälkikäteenhän tuo spoilaaminen onkin hieman hankalampaa. Esitys oli kerrassaan viihdyttävä ja laulajat taitavia. Turusen Mika oli onneksi esiintymisvuorossa kyseisenä iltana, joten viimeinenkin yksityiskohta loksahti kohdalleen. Lavastus oli upea. Ei ihme, että ovat kehuneet - nyt kehun minäkin.

Joulu oli ja meni siinä sivussa. Kyllähän sen joulun havaitsi mukavassa perheporukassa aattoa istuessaan, mutta muuten koko juhlan tienoo oli kuin pitkä viikonloppu. Ja täysi työviikko ennen uutta vuotta sitten olikin silkkaa tuskaa. Ihan kuin se nyt ei muuten olisi sellaista mutta kuiteskin. No, uusi vuosikin tosiaan oli ja meni. Ei spektaakkeleita raportoitavana.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2004 jää historiaani jonkinlaisena läpiräpiköintivuotena. Päällimmäisinä palautuvat mieleen tanssikurssin aloittaminen lopulta, ensimmäinen euroviisufinaalikokemus, syksyn viisukatsannat T:n kanssa, Privat Karaoket ja muut tapaamiset, isot Visa-laskut, pienet tilisaldot, Ahvenanmaan reissu, Tartoton syksy. Ja että kaiken (no, paljon ainakin) vapaa-ajan käytin uskollisesti tuon perkeleen cd-listan päivittämiseen. Nyt alkaneesta vuodesta voin aavistaa vain vähäsen. Luultavasti ainakin ulkoistan itseäni entistä enemmän kotoa pois kunhan cd-remontti valmistuu. Ja monia muitakin projekteja ja mietteitä olisi aivoissa (kyllä, minulla on nekin vaikka se kovin uskomattomalta tuntuukin) mutta katsotaan mitä niistäkin taas kehittyy.

Torstai 11.11.2004

"Your father smelled of elderberries!"

Testissä Fazerin Blue Magic -konvehtikokoelma, à 14,50€. Taustamusiikkina mm. infernaalinen Vera Teleniuksen "Harlekiino" (1979).

Selja / Fläderbär / Elderberry:
M: Eltaantunut vuohi, tuoksu petollinen, jälkimaussa häivähdys kettukaramellia.
V: Räkämäisen lastumainen, rouhea koostumus. Maku melko kamala.
Suklaalehti / Chokladblad / Chocolate Leaf:
V: Perusmaitosuklaa, ihankivakasiplus.
M: Samaa mieltä - ei mikään feivöritti.
Mantelirouhe / Mandelsplitter / Chopped Almonds:
M: Koostumus mukavan pureskeltavan rakeinen. Jouluinen maku - hyvässä mielessä.
V: Ulkonäkö, joskin myös maku hivenen koiranulostemainen. Ei kuitenkaan hassumpi vaihtoehto.
Fazer-nappi / Fazer-knapp / Fazer-button:
V: Perushyvä kombinaatio kahta eri suklaalajia. Varmahko valinta.
M: Ensimmäinen todella syötävä. Ulkonäkö ufomainen.
Geisha / Geisha / Geisha:
M: Muoto viehättää, maku perinteisen miellyttävä. Jään odottamaan Fazerina-konvehteja.
V: Tuttu maku, joka viime aikoina alkanut ällöttää pahemman kerran. Valitettavasti.
Arrakki / Arrak / Arrack:
V: Pehmeys yllätti, maku ihan ok.
M: Maku muistuttaa aina loistavia punssinappeja, ulkonäkö hienostunut.
Toffee / Toffee / Toffee:
V: Visvatäyte, näitä palleroita on joka helvetin rasiassa. Maku kohtalaisen luotaantyöntävä. Kitalaki jää tahmaiseksi.
M: Joo, mallia haettu varmaan Venäjältä, maku ja ulkonäkö kuin paksusuolinäytteellä. Liimainen kokonaisvaikutelma.
Mustaherukka / Svart vinbär / Black Currant: (onneksi vain 2 kpl)
M: Ei se koiranpaskakaan suklaarusinalta maistu, vaikka oliskin sokerikuorrutus päällä.
V: Mustaherukka kuulosti positiiviselta, mutta ensi-imaisu palautti takaisin arkeen. Täyte ehkä olisi menetellytkin, mutta liian paksu valkosuklaakerros teki nautinnosta mahdottoman. Eikä edes sisällyksen imaiseminen onnistunut. Plääh.
Mokka / Mocka / Mocha:
M: Mokka viehättää, kahvia juomatontakin.
V: Ensimaku ookoohko, mutta kahvinmakuinen keskituulahdus toi pökäleen maun kielelle. Varsinainen Brown Magic -kollaaši.
Maraschinosydän / Hjärta med maraschino / Heart with Marschino:
V: En muista, että tässä olisi ollut näin paksu valkosuklaakuori. En usko, että aika olisi kullannut muistojakaan. No, kuitenkin nämä olivat paljon parempia alkuvuonna J&J:n häissä.
M: Vei kielen mennessään - en tiedä minne.
Yhteenveto:
V: Pettymys koko toosa. Odotukset olivat korkealla. Aivan kuin koko päivä olisi luvattu Suklaalehti-keksejä, mutta illan tullen saisikin vain hangessa seisseitä ja vettyneitä ja koirankusemia Euroshopper-keksejä. Väitän, että tässä on tarkoituksellisesti ja tuottamuksellisesti valmistettu kakkosluokan versioita monista tutuista herkuista. Hävetkää, koirat.
M: Hajun perusteella moni kissanruokakin maistuu paremmalle kuin nämä suklaat. Kissan suusta haistettuna. Kiitos.

Lauantai 9.10.2004

Lidl-testit jatkuvat...

Kävin pekkasenaaton kunniaksi (voivoi, yksi pekkanen enää jäljellä) pienellä Lidl-testiekskursiolla Mankkaan puodissa. Mukaan tarttui tortillachipsejä, lasagne, lettuja, suklaavanukas, kebablihalaatikko sekä pakastepizzapaketti. Tortillachipsit maistuivat ensin ihan ok:lle, sen jälkeen pahville. Ja salsadippi ei ainakaan tee niiden mausta yhtään parempaa. Itse asiassa ne ovat aika siedettäviä sellaisenaan. Tai no, pienissä erissä. No, 1-0 -tappio Lidlille tässä vaiheessa. Lasagne oli testivuorossa tämän päivän pääateriana. Ensin ihan ok maku, valkokastikkeet ja kaikki. Mutta sitten alkoi tökkiminen. No, ei nyt ihan oksettavaa muttei niin maukastakaan. Kyllä kotilasagne tuon pesee ihan kympillä. Tilanne 2-0. Letut oli hyväksi havaittuja jo aiemmin. Edullisia, kotimaisia sekä laktoosittomia. Pisteet niistä, 2-1. Suklaavanukkaalle kävi vähän köpösti. Joku laittoi sen jääkaapin oveen niin että putoamisriski ovea avattaessa on yli 50 prosenttia. No, puolentoista metrin korkeudesta parketille ei tee hyvää hauraalle pakkaukselle. No, ei suuria materiaalimenetyksiä, mutta töhnä oli siirrettävä purkinraadosta jälkiruokakippoon. Maku aika mitäänsanomaton, tosin hintakin (0,25€). Mutta kyllä K-kaupan toisenmerkkiset saksalaisvalmisteet parempia ovat. Reilusti. 3-1. Kebab ihan jees, muttei ole Pirkan pakastelihan voittanutta löytynyt vielä. 4-1.

Pakastepizza tuli näistä testatuksi ensimmäisenä. Uuniin laitettaessa näky oli hieman arveluttava mutta odotettu. Uunista ulostuksen jälkeen näky oli lupaavan kuohkea. No, kinkku oli suolaista ja pahaa ja "sienet" (mitä lienivät kynsisieniä) lievästi sanottuna oksettavia. Totaalisen. Puolet jäi syömättä ja nyt toinen paketin pizzayksilöistä odottaa Rinnettä. Bon appétit!

Sunnuntai 26.9.2004

Zuppilovahveroi!

Niitäpä juuri. Yli kolme litraa per kärsä. Siskoseni kanssa susirajan tuolla puolen. Ensin kierrettiin kaikki mahdolliset Hindersbyt ja Pulkukset (persmuoto Pulkus, typerääkin typerämpi nimi) yli tunnin ajan, kunnes tultiin lähes kotikulmille takaisin ja syöksyttiin mehtään. Tuloksena siis yli 6 litraa suppiksia, 4 kanttarelliä sekä pari tusinaa sormenpään kokoisia orakkaita. Huomenna niitä sitten paistelemaan. Ps. Lopuksi piti tietysti palkita itsemme perhepizzalla Kivenlahdessa... Ja sitten kotona vielä Dumle Snackilla. Ja Cociksella. Ja Fazerinalla (joka alkaa nyt tökkimään - ei vähään aikaan enää, kiitos). Onneks (hullu taas äänessä) alkaa taas työviikko niin ei tartte syödä sukulaatia. Ainiin, noista sukulaati-samppakalja-sanoista pitääkin tehdä se lista vihdoin. Vaikka tänne Päivin puolelle, kun tuon valikonkin alun tuohon viikonloppuna ihan itte kyhäsin.

Vaisalan vessassa istuessani perstinä ajattelin mahtipontisesti, että "tänä viikonloppuna urakoin arvosteluja tosissani: perjantaina koot, lauantaina ällät ja sunnuntaina ämmät". No, Korisevaskan loppuun pääsin koko viikonloppuna. Ja silti oli melkoinen fartti päällä melkein läpi koko viikonlopun. No, homma jatkuu ja uusi viikko on taas edessä.

Kohta alkaa Radio Suomesta Petelius/Pedro-spesiaali, joka pitää minidiscille nauhoittaa. Kuuntelemaan ei kauaa pysty kun aamulla pitäisi herätäkin. Jotta taas voi riemumiellä töihin ryömiä. No, onpahan Kaijan uusin kuunneltavana. Vaikka onhan tuo jo muutamaan kertaan tullut kuunneltua näinä viikonlopun päivinä.

Tänään oli meikäläisellä jonkinlainen perversitiivinen (ei liene oikea sana) tarve kommentoida jokaista jännännäköistä suppilovahveroa termillä "veijari". Alkoi itseäkin ärsyttämään.

Mutta olihan ne aika veijareita ne siamilaiset suppilovahverot...

Lauantai 25.9.2004

Tuli vaan mieleen,

Että ei kannata ostaa tuota Maxitrattia tai mikä lienee pesulitkua Lidlistä. Näyttää ihan Fantalta. Haisee ihan Fantalta. Ja nyt pyykitkin haisee ihan Fantalta. No, kai se haihtuu. Kyllä Bio Luvil sentään tuoksuupi puhtaalle.

Kyllä, jopa minä pesen pyykkiä.

Lauantai 25.9.2004

Miksei tätä päivitetä?

Se on hyvä kysymys. Yli kaks kuukautta liihottanut taas kuin hikisin siivin räpiköivä punkea talitintti konsanaan. Se sama tintti joka käy koko ajan vonkuamassa baden-badenin patjasta sisälmyksiä. Se sama fogeli joka jo viime syksynä nokki tuon patjan hajalle. Se sama tipa joka kakkii partsini kaiteelle (ilman kirjallista lupaa). No, Snoopy-pyyhe on onnistuneesti estänyt viikkoja jo yhden hengen lintuarmadan hyökkäykset. Pitäis kai varastoida koko tuoli jo ensi kesää varten. Ei taida enää hellepäiviä tulla, vaikka kovasti olisi odotettu ja pyydetty niitä.

Koska sihteerini on vetänyt lonkkaa tosiaan nettipäivin osalta viimeiset 9 viikkoa, yritän käydä läpi menneiden aikojen merkkitapahtumia edes pintaraapaisun verran. Jos jotakin tärkeää unohtuu, ehkä siitä joku joskus muistuttaa. Samalla yritän epätoivoisesti jouduttaa levyarvostelupäivitysurakkaa... Ei ole kyllä hyvä yhdistelmä kotimaisten levyjen arvostelu ja suomenkielisen tekstin kirjoittaminen samaan aikaan. No, kalenteri esille!

Keskiviikkona 28. päivänä heinäkuuta käytiin Jukan kanssa testaamassa käytännössä FinnBaltic-karaokeskaban meisinki. Olipahan paska kisa. Tai se mikään kisa ollut. Pelkät julisteet. Ilta laulettiin kuin muutenkin, mutta joku (DJ:kö? ei me tiedetty kuka) seurasi illan ajan esiintymisiä ja painoi mieleensä parhaat laulajat Ja parhaat, joskin paikalla silloin olevat, kai sitten palkittiin. Tai niin se piti ainakin mennä. En jäänyt varmistamaan, kun haihduin kottin nukkumaan joskus yhdentoista kiekuroissa. Jukka jäi päivystämään vielä yli kahteen, muttei tuloksia jostain syystä osattu ilmoittaa vielä silloinkaan. Mainittakoon, että alustavasti tulosten piti tulla joskus hetikohta puolenyön jälkeen. Että mielikuvan tästä megalomaanisesta ja kertakaikkisen hienosta tulkintakilpailusta voi kiteyttää näppärästi yhteen laatusanaan. Paska. No, olihan meillä kivaa sentään Jukan kanssa lauleskella, ei siinä mitään. Mahtaa olla hieno finaali sitten ensi vuoden puolella tuossa kisassa. Jossain Tallinnan-laivalla se kai käydään. Voittaja on varmaan se, joka on yökerhon sulkeutuessa viimeisenä pystyssä / eniten humalassa. Onnea voittajalle jo etukäteen.

Elokuun neljäs päivä koitti vuoden odotetuin ensi-ilta Potterin myötä. Alunperin piti Rinteen kanssa mennä se katsomaan jo aiemmin Viroon, mutta se jäi. No, leffa oli shokeeraavan erilainen edellisiin verrattuna, joten ei oikein voi vieläkään verrata sitä edeltäjiinsä. Katotaan sitten kun se videolle tulee ja vertaillaan.

Vuoden viimeinen perjantai kolmastoista, elokuun sellainen oli uraauurtava päivä. Tulipahan testattua kotikaraoken toimivuutta ja naapureiden sietokykyä kunnolla. Viidestä eteenpäin aina yhteentoista saakka laulettiin viisututtujen keralla Finnkaraoke-kasetteja läpi sekä valittuja paloja dvd- ja cd-levyiltä. Ja hauskaa oli. Ja kuumaa. Myös fyysisesti. Ekaksi kerraksi miltei loistava. Ensi kerralla täytynee hillitä menoa siten, että jokainen laulaa toivebiisinsä vuorotellen. Ja tulee sitten samalla edes hieman taukoa kappaleiden väliin ja aikaa rupatella ja huomioida esittäjiäkin enempi. Ja kun etenkin Terhi ylisti vielä pizzaa, niin kaikki olivarsin mukavasti. Niin, se pizzahan oli seikkailu sinänsä. Ensin yritin tehdä P:n ohjeiden perusteella aiemmin niin hyvin onnistunutta pizzataikinaa, mutta kun varttitunnin säätämisen ja kolmensadankahdeksan voimasanan voimallakaan ei asettunut pellin päälle, koitti hetki tehdä jotakin radikaalia ja huimapäistä. Lähdin kaasuttelemaan pikapikaa ossulle ja jätin lapun oveen mahdollisia aikaisia vieraita varten. No, pakastepohjat löytyivät helposti ja nopeasti ja kotiin ehdin juuri ennen ensimmäisiä kunnianarvoisia vieraita, Anjaa ja Terhiä, jotka kiitettävästi pistivät kyökin kirjaintaulun vituralleen pitkästä aikaa. No, pizzat tulivat tehdyiksi ja vieraat saapuviksi ja laulut lauletuiksi ja vieraat kotiutetuiksi ja loppuillan vieraat heitetyiksi kotioville. Uudestaan!

Särkisreissu meni sitten vituralleen (sori edelleen, Kati): Kenen nestepäisen rungarin idea on sulkea elokuun arkipäiviksi lähes kaikki Särkiksen laitteet? Että saa rauhassa käydä kädellä KanttiXKantti autoissa? Tai harrastaa arveluttavia asioita siellä Cinema-stondisteatterissa (Stondisteatteri = se missä ihmiset seisovat ja katsovat leffaa kankaalta ja muka tuntevat itse olevansa auton, vuoristoradan, veneen yms kyydissä. Ne on mukavia ne.)? Ei ole mukavaa sellainen. Olis tehnyt mieli käydä testaamassa se Half Pipe ja sitten jonottaa vaikka sata kertaa Tornadoon. Mutta kun ei. Jäittepäs ilman miljooniamme, pässit.

Uuno-saagan päätösjakso tuli tarkistettua Tuomaksen kanssa ensi-iltaa seuraavana lauantaina (koska edellinen päivä oli tärkeämpää menoa, kolmikkomme wanhimman neljännesvuosisatapvä). Hyvä elokuva, mukavasti julkkiksia mukana ja rutkasti vanhoja tuttuja näyttelijöitä. Aika paatoksen puolelle se lopussa meni, mutta se lienee ihan oikeutettua tässä tilanteessa. Nyt pitäisi vaan saada kerättyä nuo spede-dvd:t hyllyyn kokonaisuudessaan. Kun vhs:tkin on jo eliminoitu...

Muuten kuuluu ihan hyvää, kai. Tai no, samaa vanhaa. Kesä meni ja kylmä tulee kohta. CD-tornia huutavat levyt lattialla ja velat kasaantuvat. Hurraa! No, eiköhän se tästä. Kohta on taas yksi hyllyllinen levyjä päivitetty ja voin siirtyä keittiöön ravitsemaan itseäni ja miettimään, kannattaisiko katsoa vaikka Nemo samalla kun syö tuotoksiaan.

Sunnuntai 18.7.2004

Oivoi.

Muistin tässä juuri, että taidan olla virallisesti töissäkin jossakin. Ja sinne jonnekin pitäisi vissiinkin palata takaisin huomisaamuna. Se on julmaa se. Kesä ei ole vielä edes alkanut ja loma on ohi. Kyllä joku roti pitäis olla ettei voi pakottaa töihin heti kun loma muka loppuu.

Mutta näinpähän sen japski-ilmalaivan tänään. Ja kävin tarpomassa Nuuksiossa Korpinkierroksen (7 km, kait). Muuten onkin ollut aika hiljainen viikko. Torstaina oli V-Kuppilan karaoketapaaminen, ja ilta oli varsin jees.

Viime viikonloppuna oltiin Affenanmaalla (kiitos T & M), mutta eihän yksi kokonainen päivä mihinkään perusteelliseen saarikierrokseen riitä. Viikon saisi helposti kulutettua sielläkin. Eikä kai riittäiskään. Mutta kävinpähän sentään meressä uimassa, vaikkei sitä ihan uimarannaksi ilkeä kutsua sitä rannan kohtaa, mistä piti pulikoimaan rämpiä. Levät viistivät mahaa ja joku muu viisti pohjaa kun parinkymmenen metrin lenkin kävi heittämässä. Vesi oli kylläkin ihan helkkarin lämmintä, mutta kun rantaolosuhteet olivat mitä olivat, niin eipä siellä kovin kauaa viihtynyt. Ja kellokin taisi olla jo pikkutunneilla. Mutta muuten oli tosi hubaa. Vähän jänskättiin lossimatkoja, mutta saatiinpahan kaikki sumplittua parhain päin. Täytyis varmaan tehdä tarkempaakin raporttia reissusta, mutta katellaan sitä toiste.

Viime viikolla taisi tosiaan päsähtää rikki kaikki Himbepaagiksen entiset ennätykset, mitä tulee päivittäisiin kävijämääriin ja ladatun datan klimppiin. Perjantaina 9. päivä tehtiin 3300 sivulatausta ja dataa kulki liki 50 megatavua. Entiset ennätykset olivat noin 2500 sivulatausta ja 22 megaa. Koettiin siis pienimuotoinen Sainis-aalto. Siitähän nuo lataukset lähinnä ovat muodostuneet. Ihan hyvä, ajatellen että uusi teinilehti on tekemässä tuloaan. Hyvä, että kysyntää on ;).

Kai se on pakko ottaa vielä kaikki irti viimeisestä illasta. Ciao.

Perjantai 9.7.2004

Vaikka kasasinkin kaikki havaintolinkit omaksi ketjukseen Toosan puolelle, niin kerronpa nyt Päivillekin, että Suomihiphop.com-sivustonkin keskustelija on bongannut Sainiksen, mutta keskustelu aiheesta on jo tyrehdytetty lukitsemalla aiheesta avattu ketju...

Torstai 8.7.2004

Myös Greasers.net-saitti on arvostanut Sainiksen "viikon viralliseksi linkiksi"! Onko tästä nyt tulossa jonkinlainen ilmiö? ;)

Torstai 8.7.2004

Noniin, Marjukalle terkkuja. Pitäähän sitä nyt vähän edes sisuskalujaan purkaa näytölle.

Loma menee menojaan hyvää vauhtia, puoliväli ohitettiin jo... Viime viikolla käytiin hakemassa S:n tavarat Tartosta. Ennen työrupeamaa hoidettiin pakollinen Kaubamaja-tsekkaus sekä Kung Po Ming Li -ateriointi kiinalaisessa. Reilun tunnin sovittelujen jälkeen saatiin Focus pakattua piripintaan, ja minuuttiaikataululla huristeltiin takaisin Tallinnaa kohti. Matkalla tavattiin ainakin rekka, jonka peräkärryn muutama rengas vanteineen oli räjähtänyt tuhannen pilun päreiksi edellisen kilometrin matkalle. Luulisi, että jotakin huomaisi kun renkaat vähenevät pikku hiljaa... Koko päivän sää oli ollut pilvinen ja sateinen, vaikkei itse pakkauksen aikana satanut pisaraakaan. Tallinnassa satoi taas kuin Esterin kannusta, ja juoksujalkaa kipaistiin vielä klo 18:28 hakemassa Cittarista Suklaalehtiä. Ja tarttuipa siitä sitten kainaloon myös kaksi päkkiä Golden Capia... Joista S jaksoi huomautella. Mutta auttoi kiltisti kantopuuhissa:). Itsekin vähän kummastelin tempaustani, mutta kyllähän siinä nyt jo parikolmekymmentä euroa tuli säästöä kotimaan hintoihin. Suklaalehvien säästöistä puhumattakaan!. Merikissaan ajettiin hilkkua vaille 19:30, ja SeaCat olikin lopulta vartin verran myöhässä. Merenkäynti ei sekään helpotusta tuonut vaan pidensi matkan kestoa entisestään kymmenellä minuutilla. S kyysättiin kotiin ja paluumatkalla oli pakko käydä vielä käyttämässä viimeinen Mäkkärin BigMac-kuponki Kilon DriveInissa. Ja satoi kaatamalla. Kotipihalla kainaloon omat Kaubamaja-ostokset, matkatavarat, Mäkkärin annos sekä siiderikeissit. Ja satoi kaatamalla. Mutta että semmoinen reissu. Itse tavarat purettiin sitten torstaina Vantaan puolella.

Laustin biletettiin O:n 1-vuotissynttäreitä, ja päivänsankari itse oli melkein yhtä kiinnostunut lahjoistaan kuin täysikasvuiset paikallaolijat ;). Muutkin kuin minä, siis. Ja sain muuten lopulta toimitettua Sa:llekin St:n polttarivideon. Eihän siinä mennytkään kuin puolitoista vuotta... Hävettää ihan kertakaikkisen suorastaan. (Toim. huom. Golden Starissa, joka tulee juuri telkusta, on ihan kummalliset juontajat. Saas nähdä, kuinka kauan jaksan tuota tuolla taustalla pidellä soimassa...) Joko mainitsin, että koko päivän satoi kaatamalla? Synttärihurmoksesta liuettiin pikkuhiljaa Jumboon ja K-rautaan ostamaan einehiä ja kakkosnelosia. Eriydyttiin ja meikäläinen lähti köröttelemään Tuusulantietä pitkin kohti pienempiä mökkireittejä. Ja satoi kaatamalla. Lammin tienoilla sade alkoi helpottamaan, ja Västilässä sade oli jo kokonaan loppunut. Hiphei. Lausti-ilta meni mökkiin totutellessa. Sunnuntaina aloitettiin pengerryshommat ja niitä jatkettiin koko päivä, paitsi silloin kun satoi kaatamalla. Ainiin, olihan se tiekokouskin sunstina, ja siellä oli ihan rattoisaa. No, niin rattoisaa kuin maaseudun tiekokouksessa voipi olla. Ei vaan, ihan mukavia immeisiä. Maanantaina kaadoin kaivon koivun, mutta moottorisahan kunto ei antanut periksi pätkiä sitä samantien halkokokoon. Loppupäivä kasattin pengerryskehikkoa, mitä kaatosateella mentiin sisään pakoon.

Tiistinä alkoi jo suunniteltu kotimatka kolkutella ovella. Ensin piti kuitenkin vielä käydä tankilla Länkkärissä ja Salessa hakemassa kalapöydän tarjoilumateriaalia. Ja tehdä pengerryshässäkkä valmiiksi. Ja siitä tuli aika perkeleen hieno. Enää täytemaa ja multa puuttuu. Mutta muuten Ja:n johdolla, minä ja Jo mukana, homma saatiin valmiiksi juuri niin kuin oli suunniteltu. Kiitos tiimille. Kävin vielä pulikoimassa laiturinvälin (joka on tänä vuonna puolta lyhyempi kuin edellisinä vuosina), vaihdoin puhdasta ylle ja lähdin kohti etelää. Piipahdin matkalla vielä hakemassa colajuomapullon Västilän Voiman kitskalla, jossa söpö tyttöhenkilö sen minulle myikin ;). Hyvillä mielin lähdin matkaa jatkamaan. Reipasta matkanopeutta ylläpidettyäni ehdin suunnitellusti Hämiksen Cittariin jopa 12 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Jääkaapin täytteet mukanani huristelin lopulta kotipesään asti.

Eilen oli pitkästä aikaa leffailta ja näin MEM-kolmikon pitkästä aikaa. Ja Nousukausi oli edelleen varsin vetävä elokuva. Ja Tiina Lymi oli edelleen viehko. Ja M-ryökäle riisui toppisilleen tunnelman kuumetessa. Ei niin sais tehdä vanhan ihmisen läsnäollessa. Pumppuhan siinä pian pettää.

Tänään oli ulkoilupäivä. Ensin erä minigolfia Otsolahden kentällä, jonka jälkeen Silkkiniitylle mölkkyämään (otsolahden rannalla oli liikaa hanhenkakkaa). Mölkky olisi ollut kivempaa pidempäänkin, mutta enemmistön painostuksesta siirryimme hyvin ansaitulle illalliselle Varistolaiseen paikallisravintolaan, joka myös Mäkkärinä tunnetaan. Mukava;) Kristiina (P kehtasi jopa väittää minun flirttailleen!?) myi hymyssä suin minulle Grande El Macon pirtelöllä ja rannareilla (Cartsalle terkkuja), koska Big Extraa ei enää valikoimissa näkynyt:(. Kartanonkosken-Martinlaakson-kierroksen jälkeen kävin heittämässä vedet kukille V-puistoon ja kiiruhdin Mankkaan kaupan kautta kotiin. Ja täällä ollaan.

Makkarista sen verran, että sainpahan rymsteerauksen hoidettua keskiviikkoaamuna muun siivouksen ohessa, ja nyt makkarissa on jo hyvällä mallilla tulevan cityn suunnittelu. Asemakaava on jo lyöty lukkoon, infrastruktuuria aletaan suunnittelemaan lähipäivinä. Ja hyvä tulee! Palaillaan.

Mutta nyt taidan toteuttaa parin viikkoa päässäni majailleen suunnitelman: Katson Pretty Womanin pitkästä aikaa. Naurakaa vain. Ei haittaa. Pätkääkään.

Torstai 8.7.2004

Re:-saitti on näköjänsä noteerannut Sainis-novellin. Kiitos heille.

Stealthunit-saitin keskustelijat ovat myöskin valaistuneet Sainis-sanoman avulla. Hienoa!

Torstai 1.7.2004

Niin, täälläkin oli huomattu Sainis-testi, mutta kommentteja oli heidän threadissään vain kaksi...: Luolan raskausthreadi

[EDIT] No, olihan siellä sentään omakin threadi aiheelle!:Luolan Raskaustesti-thread

Kiitos, luolalaiset(kin) ;)

Maanantai 28.6.2004

Lisäänpä tänne kun lopulta löysin syyn siihen, miksi Voimahali-foorumilta oli tullut yli 200 hittiä meikäläisen palvelimelle...: Voimahalin raskaustesti-thread

Kiitos, voimahalilaiset ;)

Maanantai 28.6.2004

Säpinää Pohjois-Tapiolassa!

Aamulla eli kello 12 aikoihin olin lähdössä katsastelemaan kauppojen tarjontaa, mutta heti kotipihalta vasemmalle käännyttyäni poliisisetä pysäytti ja käski kääntämään ympäri. No, siinähän sitten köröttelin Mankkaan kautta kohti Olaria ja sieltä Merituuleen. Saldona 2 sinkkua, Evoluutio-dvd ja kaksi legopakettia. Pikainen spurtti Lippulaivaan, josta single ja 2 pitkäsoittoa. Toinen niistä pervolaulukokoelma, jossa armas Nadimme esiintyy ;). Muuten olis voinut jäädä ostamatta.

Seppälässä kävin vaihtamassa saumavammaisen t-paidan ja Stockalta tsekkasin palikkalaarin, jonne ei ollut tullut palikan palikkaa viime viikon jälkeen. Musaosastolla kuiteskin tein vallan kerrassaan erinomaisen löydön, kun singlehyllyn kätköistä poimin Kipan uusimman, jonka jo olen Iskelmästä muutaman kerran kuullut. Uusi levy-yhtiö, uusi look ja Niemisen Esa uusimman kipaleen taustalla. Voiko sitä Kirsi enempää muuttuakaan? No, Asslakissa kävin vielä suorittamassa einesmatkan ja maistelemassa makkaranäytteitä. Pistin Kipan autosoittimeen ja huristelin kohti kotia. No, kuinkas ollakaan, poliisisedät päivystivät edelleen Koivumankkaantien kulmassa ja pyysivät kiertämään. Kysyin, että mitäs sitä nyt oikein tapahtuu - kuulemma raivasivat joitakin löytyneitö sodanaikaisia räjähteitä. Plääh. Ei sen kummempaa. No - Mankkaan kautta kierrettiin (kuka maksaa pensat?) ja kotiin lopulta päästiin. Ainiin, ostin sitten lopulta Hannan ja Antinkin kotihyllyyn. Molempia tesmailin vielä tänään Sokkarilla/Stockalla ja päädyin siihen lopputulokseen, että eiköhän ne ihan kelvollisia ole mukaan otettaviksi. Ensivaikutelman perusteella Antti vie kyllä selkeän voiton.

Viiden aikoihin tuli Tero mukanaan Kroatian viisukarsinta, jonka parissa meni mukavasti seuraavat kaksi tuntia. Ennen ja jälkeen viisustudiota olin taas makkaripuuhissa. Kaikki tasoilla olleet sarjat on nyt purettu ja tarvittaessa pelastettu. Osan potteripaketeistakin sain jo tuhottua. No, huomenna viimeistelen hommat ja saan ehkä rymsteerauksenkin alkuun?

Nyt uusintakuuntelen Hannaa, jotta saisin hänet kenties arvosteltua jo tänä iltana. Ja realisoin keittiön kaapista Creme Bonjourin jämät ja Tucit.

Sunnuntai 27.6.2004

Niska on kipeenä.

Ja ihmekös tuo kun olen pauttiarallaa kahdeksan tuntia kökkinyt makkarissa purkupuuhissa. Ja sitä ennen käytiin muuttamassa Salla Kartanonkoskelle. Ja koko päivän on satanut. Ja Mäkkärissä käytiin tuhlaamassa yhdet BigMac-kupongit. Nuggetteja nam. Siinäpä tämän päivän ohjelma...

Kohtapuoliin pitäis päättää, lähteekö sitä huomenna alekierrokselle Anttiloihin vai pihtaako rahojansa (joita ei ole) tärkeämpiin asioihin. Paljon suuria päätöksiä pienelle ihmiselle. Ja kirpparikierroksellekin pitäisi mennä joku kaunis päivä. Lohja-Salo-Riksu-Hyvinkää-akselille jopa. No, kunhan aamuun mennessä päättää. Ja viideksi pitänee kuiteskin olla taas kotona.

Lauantai 26.6.2004

Huh. Hiki.

Juhannus oli ja näköjään myös jo meni. Eilinen aatto oli nätti ja sopusuhtaisen lämmin päivä - STV-kolmikko teki aitosavolainenolutrullaatiripsipiirakka-munavoi-nakki-Wilhelm-Cocis-Trip-Suklaalehti-CremeBonjour-patonki -piknikin. Ensin haeskeltiin epätoivoisesti idyllistä merenrantapaikkaa Tammisaari-Inkoo -suunnalta, mutta päädyimme kuiteskin lopulta Lohjalaisen mökin hellään huomaan. Pikniktavarat laiturille ja retki koki täyttymyksensä. Illalla Lusiferin kehittelemää Lentokenttä-peliä ja Couplingia. Ja tietysti Pettareita (joiden kokoelman eka levy oli pakko kuunnella tänään kokonaan läpi). Mukava kaupunkijussi.

Tämän päivän sää oli hikinen ja lämmin - päivällä oli liki 26 astetta keittiön ikkunalla varjossa. Pekan kanssa Jonesissa muutaman tunnin karaokesessio, jonka jälkeen Alepan kautta kotiin jatkamaan hommia. Hommia, jotka ovat jo makkarin puolella siinä vaiheessa, että rymsteerausvaara on olemassa lähipäivinä. Täytyy vaan huolehtia, että rymsteerauspäivänä Biltema on auki, jos tarvihee lisää pukkeja. Toivottavasti kovalevyt riittää. Inventaario siis on lopultakin suoritettu ja nyt on menossa takaisinpurkuosuus, jossa parhaat säästetään tulevaa kauhistusta varten.

Niin, meinasi unohtua, että lomallahan tässä ollaan. Loma loma loma loma loma! Vaikkei siltä ihan vielä kyllä tunnu, mutta eiköhän se fiilis kohtapuoliin päälle päsähdä. Tosin aika kiireinen loma lienee tulossa - Tartoa, mökkiä, Affenanmaata sun muuta kiireisen ihmisen elämään kuuluvaa. Saas nähdä ehtiikö tekemään kaiken mitä pitää. Mutta pääasia on, että on L-O-M-A. Terveisiä vaan sinne herra Vepsän suuntaan P-Haagaan.

Onhan tässä viimeisen kuukauden aikana taas ollut kaikenlaista, mutta ei nyt taas tule mitään mieleen. Pitänee kirjoitella uudelleen, josko jotakin pälkähtää. Ja vaikka Marjukallekin jo lupailin, että päivi päivittyy tulevaisuudessa useammin, niin hiljaista on ollut. Pahoittelen. Yritän taas parantaa.

Lauantai 29.5.2004

Terveisiä Porvoosta & Jäkestä!

Keskiviikkona käytiin työporukalla Porvoossa. Käytin aamulla siis pitkästä aikaa julkisia. Sekunneista oli kiinni, että reittioppaan esittelemä bussien vaihtosuunnitelma piti paikkansa... No, pääsin tosiaan lopulta suunnitellusti perille. Ensin huristeltiin porukan kanssa STA:n museobussilla, siis "Kamelilla", Kauppatorille. Siellä oli hetkinen aikaa nauttia lihapiirakkaa Grandin (koskahan olen sitäkin viimeksi juonut?) kanssa. J.L. Runebergin kabinetissa rupateltiin ja syöpöteltiin lohikeittoa ruisleivän kera. Kahvilasta poimittiin myöhemmin post-ruokajuomat ja alapääkosteat mutta yläpääkuivat runebergintortut. Laiva oli kohtuuttoman täynnä (kuulemma yli 200 rungaria), mutta hengissä selvittiin Pornooseen asti. Runebergin koti oli ihan jees, mutta jonkinlaista huonekohtaista infolappusta jäin kaipaamaan. Poikansa Walterin veistosgallerian täti intoutui selvittämään taiteilijan uraa niin vuolaasti, että aikaa vanhassa kaupungissa hengailuun jäi aika niukasti. Ei sillä, etenkin Suomi-Neito -informaatio oli varsin mielenkiintoista.

Jatan houkuttelemana ostin tölkillisen etania vanhan kaupungin raflasta. Saa nähdä, koska niitä ilkeää ruveta dusaamaan sitten naposteltavaksi. Ja suostuuko kukaan vieraista niitä koskaan maistamaan... Brunbergille mennessämme tuli pieni tenkkapoo namisalkkujen roudauksen suhteen. Niiden yhteistilavuus ja -paino olikin hieman suurempi kuin ennakkoon ajattelin, joten taksilla jouduimme sitten Reijon, Katin ja Annelin kanssa suhaamaan takaisin botskille. No, matkalaiset tuntuivat yllätyssalkuistamme ilahtuvan, eivätkä panneet pahakseen juppiajeluamme. Ainiin, Remun talo haisi edelleen kovin vahvasti savusaunalle. Ja olihan se talo aika surullinen näky siinä nököttäessään.

Paluumatkan alku meni jälleen salongissa pälätellessä ja perunasalaatti+leikkelelautasesta nauttiessa. Ja mansikkakermakakkukin tuli lopulta salonkiin kannettuna, vaikka ensin pelkäsimme sen eksistenssiä kokonansa, kun ei sitä kahvilatiskiltä saanut vaikka pyysi. Hyvää oli, mutta sen verran alkoi ruokatorvikin täyttymään, että ihan koko kakkua emme saaneet tuhottua. Caritan kanssa rekonstruoimme kykyjemme mukaan Leon ja Katen valtamerikokemuksia, joita sitten kapteeni ystävineen saattoi komentosillalta seurata. Mitä lähemmäksi ilta tuli, sitä vilpoisemmaksi kävi myös Suomenlahden merituuli. Jouduin siis taipumaan ja hakemaan takin päälleni paluumatkan loppupuolella. Vaikka olisihan sitä nyt lyhythihaisellakin pärjännyt, hyvänen aika.

Kameli heitti vielä halukkaat Sokokselle (ja loput halukkaat Vaisalaan), jonka jälkeen piipahdimme tyttöin kanssa vielä yhdelle (!) Café Lasipalatsiin ilta-auringon juuri ja juuri valaisemalle terassille puimaan päivän kulkua ja työpaikka-asioita ja elämän realiteetteja yleensä. Kotiinlähdön aika koitti ja oli pakko raahautua Brunbergin karkkisalkku kummassakin kädessä kohti tilapäispysäkkejä sinne liki Laruun asti. Kotona iskikin sitten yht'äkkinen väsy, ja oli pakko mennä nukkumaan melko pian. Ensin piti kuiteskin pitää lupaus ja siirtää muutama tunnelmakuva työtovereiden torstain iloksi. Eipä voi muuta sanoa kuin että olipa täydellinen reissu. Kertakaikkiaan. Onnittelut ja kiitos vaan vastuuhenkilölle (krhm). Eikä yhtään siellä mutista, antakaa meikäläisen kerrankin olla muutakin kuin vaatimaton. Kun kerrankin on syytä.

Eilen olikin sitten taas aivan toisenlaista ohjelmaa. Järvenpää Anjoineen ja Suleveineen kutsui ja pisti ajantajun taas niin sekaisin, etten ehtinyt kelloa vilkaistakaan ennen kuin paluumatkalla Kehä ykköselle saapuessamme (me= minä, Iida (terveisiä;), Marjukka, Tuomas ja Kari (juu juu, terveisiä teillekin...)). 81-viisukarsinta oli loistava, ja levyraatikin tarjosi kaikenlaista herkkua, kuten tuplasti Jonnaa, Anja Niskasta, Tapsaa ja Anitaa. Tarjoilu oli loistavaa ja seura vieläkin parempaa. Ja Tuomaskin saatiin kai grammarilla ihan tyytyväiseksi. Toivottavasti pian uusiksi menee tuo tapaaminen.

Perjantai 14.5.2004

Muistaakseni tänään on perjantai.

Kolmen ja puolen viikon tuska on ohi - kotonani on taas toimiva tietokone. Pari viikkoa sai odottaa toimitusta ja sitten vielä päivätolkulla uusintahuoltoa. Näytönohjain ei sopinutkaan emolevyn pirtaan joten se meni vaihtoon. Mutta eihän tuo mitään, mutta kun tuo perkeleen kakkoskovalevy vanhasta koneesta päätti ottaa jossakin vaiheessa muuttorumbaa nokkinsa ja kyrvähtää osittain ja kokonaan. Saldona on toistaiseksi (jollei joku onnistu enempää pelastamaan) paskaksi bittiavaruuteen haipuneet parin vuoden digikuvasaldosta yli puolet, levynkansiskannauksista yli tuhat kantta ja kymmenien tuntien skannausrumba (no, nämähän saa uudelleen koneelle jos aikaa löytyy), pelitiedostoista nyt ei niin ollut väliäkään ja osa niistä pelastuikin (kai, ainakin näennäisesti). Koko entinen G-osio häipyi jättämättä viestiä tuleville sukupolville ja vei mukanaan lähinnä autovaihtajan levyjen kappaleiden digikopiot. Ei suurempaa vahinkoa. Eikä mpg-videoidenkaan joukossa ollut mitään korvaamatonta. Ei ainakaan tule mieleeni. No, eilinen ilta meni palvelimelta kopioidessa kotisivujen tiedostoja omalle koneelle (niin, kahden viikon kotisivujen päivitykset menivät hukkaan, kun en niitä ollut jaksanut palvelimelle siirtää. Saatana.). Eilen selvittelin ja pengoin paperiroskiksesta levykuitteja, jotta sain ajan tasalle cd-listaukset. Vain aloittaakseni uudelleen maalis-huhtikuun vaihteen levyostoksista, jotka jo kerran olen arvostellut. Ja tietenkin kaikki näiden kansien skannaukset olivat päreinä. No, sisulla. Nyt alkaa näyttämään ihan hyvältä, ainoastaan nuo digikuvat harmittavat aivan saatanasti. Espoosta kuvia kymmeniä, viime joulun perhekuvat, viime kesän Lohjan kuvat, kymmeniä jollei satoja Lintsi-kuvia, Schlager på lager -kuvat... Saatanan saatanan perkeleen helvetti.

No, viimeinen kuukausi on mennyt edellä mainituista syistä (niin, vanhasta koneesta siis hajosi (huollon mukaan) agp-väylä, joten koko kone meni uusiksi. Ainoastaan diskettiasema ja vanhat kovot siirrettiin uuteen vempeleeseen. Ja joko kerroin, että toinen vanhoista kovoista on paskana? Jaa. No, nyt on langaton näppis ja optinen hiirulainen ja jälleen XP:ssä toimiva TV-kortti. Ja jos kokeilis jossain vaiheessa siirtää joitakin vhs-naruja dvd-muotoon ;). Ainoana harminahan tässä on se, että eivät halunneet antaa ilmaiseksi tuota uutta konetta, joten luottoraja meni Visassa nousuun ja velkaa on siis perkeleesti.) hiukan muissa merkeissä. Muutami leffoja sain katsottua, viihdyin jopa muuallakin kuin kotona, aamuisin notkuin firman koneella etenkin Viisukuppilan viestejä lukien ensimmäiset parikymmentä minuuttia. Lego-inventaariokin eteni ensimmäisinä viikkoina mainiosti, mutta viime ajat on ollut hiljaista. No, eiköhän tästä mieli virkisty sinnekin suuntaan pikku hiljaa.

Viisusemi oli ja meni ja vaikka Jari kunnialla hoitikin esiintymisensä kotiin niin eihän se pisteiden jako ihan hyvin mennyt. No, huomenna saa sitten vapaasti jännätä vaikkapa Ruåtsin voiton puolesta. Ja tässä viime viikkojen aikana on tullut myös päätetyksi, että ensi keväänä on pakko päästä paikan päälle, olivatpa kisat sitten missä hyvänsä. No okei, Venäjälle en lähde, enkä ihan tuonne Aasian rajalle niihin entisiin neukkuvaltioihin. Maltakin kiinnostaisi, mutta sinne ei taida kovin halvalla päästä... :(. No katellaan huomenillalla mihin mennään ;)

Huomenna on myös tarkoitus isännöidä jossakin määrin pienimuotoisia viisuvalvojaisia (5 vierasta). Saas nähdä miten onnistuu. Täytyy vissiin kysellä Petralta pizzaohjetta :). No, tämä ilta, ensi yö ja huominen keskipäivä menevät kaiketi aika täysillä cd-arvostelujen parissa - pakko saada aikataulua kiinni.

Perkele, sataako siellä? (Käy katsomassa) Sataa. Ja pyykitkin kävin tässä välillä poistamassa koneesta. Villa-ohjelma jättikin sohvatyynyliinat ja uuden ESC-paidan lillumaan jääkylmään veteen koneeseen. No, nytpä ovat kuivumassa. Palaillaan

Maanantai 12.4.2004

Kevät taas lähempänä!

Kyllä, eiköhän kohta perkele ala vihertämään kun lämpötilakin taitaa pysytellä kympin molemmin puolin koko loppuviikon. Lauantaina oli tottakai kylmää, kun oltiin mökillä kaatamassa pensasaita ja tyhjäämässä vinttiä, mutta muuten ei niin kauheasti ole ollut valittamista säätilasta.

Talviloma oli ja meni. Kotona maattiin ja Tartossa käytiin. Korkkasin myös helikopterineitsyyteni menomatkalla ja varasin reteesti Copterlinen äkkilähdön. Ja ai että kun oli mukavata menoa! Voi voi kun olis ollut rahaa paluumatkalentoonkin - mutta ei. No, ei Nordic Jet Linenkaan kyydissä pahemmin valittamista ollut. Hulluille Päivillekin ehdin viimeisen 10 minuutin ajaksi, mutta aika vähissä olivat ostettavat tavarat. Tai no, Iltiksen ostin Bodom-pidätyksen takia. Aikas jännä sekin. Perjantaina kuunneltiin (ja katseltiin) Tartossa Kymmenen Uutisia ja mietittiin, mikä mahtaa olla kotimaan pääuutinen ja yllätys oli melkoinen kun ensimmäisenä julistettiin Bodomin murhaajan pidätystä. Tuolloin ei vielä tiedetty/kerrottu, että pidätetty oli porukan henkiinjäänyt.

Sää Tartossa oli tasan samanlainen kuin Suomessakin. Menopäivä keskiviikko oli lämmin kuin mikäkin ja pelkkää aurinkoa. Torstaina ja perjantaina sai hytistä ulkona ollessa ja tuli taivaalta muutama kämänen lumihiutalekin. Lauantaina taas sää reipastui ja kotimatka sujui liki kesäisissä tunnelmissa. Ai että sitä Tarton kiinalaisen sapuskata! Sinne kun joka päivä pääsis niin oksennus tulis. Ja vaan siksi että söisi aina maarunsa niin täyteen riisiä ja kanaa ja karamellikastikejäätelöbanaaneja että kotiin pitäisi vyöryä. Ja se ei ole helppo homma, koska kotimatka on pelkkää ylämäkeä. Ei voi kuin ylistää jälleen kohdeoppaiden (S & T) toimintaa ja luvata tulla pian uudestaan majoitettavaksi ja sotkemaan toisten koteja ja asioita. Kiits.

Karaokessa on taas käyty lähes kerran viikossa ja alkaneella viikolla olis taas tarkoitus mennä. Iloisena yllätyksenä olen bongannut laulukurssi-Penan jo kaksi kertaa Satumaassa. Ja pitäisi noita svenskaschlagereitakin treenata kotona kun tuli levykin ostettua. Mikki vielä uupuu, että pääsisivät naapuritkin nauttimaan.

Viime keskiviikkona piti päivän aikana tulla käymään jokin HTV:n runkkarimittari taloyhtiön huoltomiehen kanssa omilla avaimillaan sisälle kämppään mittailemaan jotakin. Toivottavasti eivät mitään säädyttömyyksiä ajatelleet mittailla kuiteskaan. No, jätin oven turvalukitsematta päivän ajaksi kun aamulla töihin taas raahauduin, virittelin turvakameran tallentamaan kuvansa tiuhempaan ja jätin muutaman rehellisyysansan pitkin asuntoa houkuttelemaan vieraita. Koko päivän stressasin kotona ja ajattelin että siellä ne rymyävät V-mäessä ja syövät kaikki kinkut jääkaapista, virtsaavat pakastimeen ja levittävät ties mitä seinille. Mutta paskaako he olleet käyneetkään! Rokulipäivää tietty olivat viettäneet kotonaan ja nauraneet että "Siellä on nyt koko tienoon asuntojen ovet auki että soitetaanko Mankkaan mafiosoille ja annetaan keikkavinkki?". Ja pieraisivat äänekkäästi päälle. Saastaiset elukat. No, pääasia etteivät tulleet kuiteskaan. Huomasin käymättömyyden heti kotiintullessani siitä, että pöytälampun jalan syvennyksessä olleet 2,30 euroa olivat vielä tallella.

Pakko liueta ulkoilmaan tarkistamaan kirpparin aukiolotilanne sekä hakemaan kaupasta jotakin vatsaanpantavaa. Lähinnä leipää. Näkemiin. Sitten koittaakin hetki huristaa päästäispäivälliselle Soukkaan. Muistakaa, että päästäinen on rauhoitettu elukka, muistaakseni.

Sunnuntai 14.3.2004
Kuvat lisätty 6.4.2004

Schlager, Potter ja kevät!

Jos jotakin kirjoittaisi. Ylihuomenna alkaa telkusta Schlager på lager, jonka kuvauksissa tuli maleksittua muutaman kerran. Ja tavattua tuli niin Johnny Logan, Anja Niskanen, Meiju Suvas, Susann Sonntag & Bobbysocks, Jari Sillanpää, Kurre, Marion Rung, Ami Aspelund, Ann-Christine, Sonja Biskop, Marco Bjurström, Sinikka Sokka, Svenne & Lotta...

Bonuskuvissa: Juhkis, Jari & Roope, Det Lila Laget (Tuomas & Kari), Marko, Ami, Thomas, Marion & Jari, Det Rosa och Det Lila Laget (Juhkis&Roope / Kari&Ville) ja Kurre, Ami, Thomas, Sinikka & Jari.

Torstin ja perstin välisenä yönä tuli piipahdettua Fredan Infon porttikongissa hakemassa Potter vitonen klo 00.01. Jonoon ehdin toiseksi (klo 23.45), joten en ihan päässyt iltapäivälehtien materiaaliksi. Ehkä parempi niin. Ja I-sanomien täti vielä (huomaamattaan kai) kiilasi edelleni, joten ostin vasta kolmantena tuon pläjäyksen. Huristelu kotiin, ja saman tien nukkumaan. Eikä edes kamalasti pilkityttänyt töissä perstinä. Vielä on nelosen lukukin kesken, joten vitosen ilot saavat vielä hetken odottaa.

Männä viikolla tuli pari kertaa eksyttyä Swengiin ja Satumaahan. Viimeksi tänään. Uusia ja mukavia lauluja löytyy pikku hiljaa 'ohjelmistoon', kuten Hold Me Now ja Oon voimissain. Ja tulipahan vihdoin Kyllin Better The Devil You Know'kin kokeiltua tänään... No jaa. Hyvä biisi, mutta ei nyt ehkä meikäläisen bravuuri.

Paljon on ollut mielessä kirjoitettavaa, mutta nyt iskee paniikki, suihkun tarve ja Potterinlukuhimo. Ja vähän myös yöunetkin pukkaavat päälle... No, enemmän toiste. Ciao.

Tiistai 10.2.2004

Hohhoijakkaa...

Muutama päivä aikaa J&J:n häihin ja puuhaa pukkaa mukavanlaisesti... Pistin taustalle menneen viisufinaalin pyörimään ja päätin hieman päivitellä pitkästä aikaa paagistakin... Kun on vähän vähiin jäänyt viime aikoina. No, sunnuntaista lähtien sitten uusi vauhti päälle!

Ulkona on pakkasta toistakymmentä astetta ja en perkele saanut kotiin palatessani sitä helvetin lämpötolpan lukkoa auki. Toivottavasti parkkinaapurit tulevat illaksi kotiin ja pistävät toivomuslappuni mukaisesti töpselilöisen reikään. Siis jos saavat sen räppänän auki. Tulin juuri T:n luota launtaisten puheiden tekniikkaa testaamasta ja päätin piipahtaa testaamassa vielä kerran Niittykummun K-Spermarketin. No saihan sieltä jätskiä ja paistijauhelihaa poistohintaan, mutta voi hyvää päivää: Valion appelsiinimehu (1 litra) 1,35€! Muualla maksimissaan 1,10€! Ja puolen litran pönikässä aina vielä halvempaa! Eikä K-Ruokaniitty edes tarjonnut isompaa pönikkää! Ja vielä julmempaa: Valion puolentoista litran Hyla-vaniljajödde, joka omassa kaupassa maksaa herkulliset 3,40 erskaa - Ruokaniityssä vaivaiset 4,55 ekkulia! Saatana että voidaan kyniä köyhää kansaa hävyttömästi! Jo toista vuotta sitten Rinteen kanssa todettiin, että hinnat on ihan pilvissä, kun Cociksenkin erikoistarjoushinnaksi mainostettiin isoilla kylteillä jotakin päälle kahta euroa... No, oma kauppa kullan kallis - Ruokaniitty kultaakin kalliimpi, hinnoiltaan.

Makkarin puolella on aloitettu tosiaan inventaario, joka etenee varsin mukavaa tahtia (liian vähän aikaa kylläkin käytettävissä). Pientä viivästystä toivat viime viikon loistavat sijoitukset. Jos niistäkin sais listaa piakkoin sivuille niin hjuva olis.

Voi voi, runosuoni alkaa sammumaan. Sori vaan. Ai niin, itse Gary Revel Sr otti sivujen kautta yhteyttä kysellen mielipidettäni hankkimastani Iina & Gary -sinkulasta. Tottakai kerroin rehellisen mielipiteeni eli että kappale oli henkilökohtaisessa top 2:ssani viisufinaalissa. Ja finaaliesitys muuten juuri pyörii olkkarissani. Mainiohan tämä on edelleen. Ja miksei olisi.

Muita viisusinkkuja odotellessa...

Maanantai 26.1.2004

Surfing In The Air...

Christinen levy pyörii soittimessa ties monettako kertaa tämän illan aikana... Viisufinaalin promokeikka sai ainakin yhden levyn lisää kaupaksi tuon norjalaisneitokaisen äänituotoksia. Tampereen reissu on tosiaan 100% onnistuneesti ohi, ja aionkin nyt lainata omaa raporttiani viisuforumilta (exclusive-bonuksilla höystettynä):

Kaiken kaikkiaan koko Tampereen maakuntamatka oli aivan loistava reissu. Etkoilla oli mukava tavata aiemmin nimimerkkien (+mahdollisten valokuvien) suojaan kätkeytyneitä viisuilijoita. Taisipa jopa jäädä mieleen parin uuden henkilön nimikin.

En nyt aseta sen kummempia odotuksia Jarille, mutta eipähän tarvitse hävetä tai jännittää esiintyjää. Muu jääkin sitten kuuluisan euroviisutuurin varaan.

Mainittujen poseeraajien lisäksi tuli bongattua myös Patrick Linman, Geir Rönning sekä Pentti Hietanen (mukana myös supermukava Anja).

Perjantai 23.1.2004

Pakko kai korkata tämäkin vuosi...

Ok, huomenna olis kovasti tarkotus huristella täydellä autolla Tampereen reservaattiin viisuilemaan. Tampere-talon finaalin liput on jo lompakossa ja banderolli on kuivumassa huomista varten. Siinä mielessä meikäläisellä on rauhallinen mieli, että finalistien joukossa ei tällä kertaa ole (kai) ketään aivan toivottoman huonoa (jonka valintaa en voisi kestää). Toki joitakin inhokkeja kuitenkin on... Ja muutama oma ehdoton suosikkikin. Tosin huomiset showt vaikuttavat varsin paljon - kovasti riippuu ja roikkuu siitä, miten kilpailijat ovat jaksaneet parantaa ja ehostaa esityksiänsä. Tuskin malttaa ihmislapsi odottaakaan... Täytyis kai mennä ihmisten aikoina nukkumaan...

Perkele kun kaikki kasaantuu päälle rahallisesti juuri nyt. Auton vuosihuolto oli tiistaina, Hesarin lasku kummittelee jos sen haluaa täksi vuodeksi luukuunsa, autovero tullee heti alkuviikolla postissa... No, sumplitaan...

Voi hyvänen aika kun tää on nyt löytänyt ja tykästynyt Islannin viisun '99 eli Selman All Out Of Luck... Oli oikein laitettava se autolevyllekin. Ja se on jo jotakin. Aika hiljaista on ollut muuten levyostosrintamalla alkuvuonna. Pari isompaa pläjäystä on tullut tehtyä mutta esim. eilen rikkoontui liki 2 viikon ostamattomuusputki. Eikä oikeastaan tiedossakaan ole sen kummempia ostossuunnitelmia. Mitä nyt kaikki viisuehdokkaat mitä vaan kaupallisille markkinoille saadaan. Ja toivottavasti saadaan kaikki.

Nyt rentoutumaan ja sitten pikkuhiljaa petiin. Jaaniin, pitää kai ajastaa videot jo tänään. Ettei saatana unohu.