YRITÄN RATKAISTA TEHTÄVÄN...

Suomalaiset ja ranskalaiset ovat tutkitusti maailman innokkaimpia ihmisiä, mitä tulee tietokilpojen ja -visailujen kiinnostavuuteen ja ohjelmien tarjontaan. Mikä voisikaan olla ihanampaa raskaan työpäivän jälken kuin rojahtaa nojatuoliin ja avata televisio mutta -- silmille pomppaa suurella todennäköisyydellä jokin useista visailuohjelmista kirkkaine väreineen ja selkäpiitä karmivine alkumusiikkipimputuksineen! Ei auta muu kuin hakea keittiön puolelta vatsan täytettä ja alkaa nauttia kotimaisesta, halvalla tehdystä visailusta.

Miksi ihmiset katsovat näitä ohjelmia, vaikka jatkuvasti valitetaan niiden liiasta tarjonnasta? Syitä löytyy lukemattomia; suomalaiset ovat aina halunneet seurata julkisuuden henkilöiden yksityiselämää -- miksei siis myös julkkisten tietämys kiinnostaisi uteliaita suomalaisia. Tosin etenkään poliitikot eivät ole kovin hanakoita lähtemään mukaan ympäri Suomen nähtävään viihdeohjelmaan.

Katsojia kiihottavat tietenkin myös mahtavat palkinnot, joita lajitoverimme kaappaavat itselleen painamalla pari kertaa nappia ja vastaamalla joskus ylitsepääsemättömän helppoihin kysymyksiin. "Ja Risto on voittanut superyllätyspalkinnon, joka on satakahdeksankymmentäkolme kotimaista karaoke-VHS-videokasettia!" -huudahdus saa varmasti katsojan mielenkiinnon heräämään -- tietysti vain silloin, kun sen kiekaisee ilmoille megaonnenpyöränoppapottityttö kauniissa kampauksessaan ja muodikkaissa vaatteissaan.

Myös osasyyllinen ihmisten katsomisvimmaan on tiedonjano. Kaiken maailman megavisojen, tietopörssien ja suomen tietoviisaiden kysymykset ovat asiallisia, sellaisia, joita tavallinen kansalainenkin voi yrittää ratkoa kotikatsomossa. Vielä enemmän mielenkiintoa lisää se, jos katsojalla on mahdollisuus vastata a-b-c -kysymykseen soittamalla 13,90 markalla minuutissa (lisäksi tietysti televerolain muutoksen myötä alentunut paikallispuhelumaksu) palvelunumeroon -- edellyttäen tietenkin, että kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan kahden hengen aurinkoloma Jerseyn saarella. Lohdutuspalkintoina arvotaan totta kai ohjelman ja kanavan logoilla koristeltuja T-paitoja, tuulipukuja, rintamerkkejä ja pullonavaajia. Kymppitonni on hyvä esimerkki ohjelmasta, joka kiinnostaa satoja tuhansia suomalaisia joka viikko. Tärkeää on, että katsojat voivat myös arvailla silmät suljettuina, mitä sanaa Arja Koriseva ajaa takaa huumorilla höystettyjen vihjeiden avulla.

Juontajat ovat merkittävä osa ohjelman imagoa. Ketäpä kiinnostaa katsoa ohjelmaa, jota juontaa Sodankylän sivukadulta poimittu tavallinen suomalainen. Suuremman suosion saa ohjelma, jota vetää entinen näyttelijä tai viimeksi 20 vuotta sitten tietovisaa juontanut kansansuosikki.

Näköjään suomalaiset jaksavat edelleen vankasti seurata vanhoja, tuttuja visoja vuodesta toiseen. Tosin viime aikoina tietokilpa- ja visailuohjelmien suosio on laantunut -- ainakin jos tutkii Finnpanelin mittaritutkimuksia ja vilkaisee päivän TV-ohjelmia -- niitä on vähemmän kuin vuosi sitten! Itse odotan hetkeä, jolloin kuvaruutuun ilmestyy 9700-alkuinen numero, ja jo tutuksi tullut ääni mainostaa: "Jos haluat tietää, mitä Onnenpyörän edellisessä jaksossa kysyttiin ja mitä vokaaleja ostettiin, soita ruudussa näkyvään numeroon."