HYMYILE, OLET TURVAKAMERASSA!
Onko oikeutettua kuvata valvontakameralla, kuinka huumenarkomaani yrittää epätoivoisesti varastaa Anttilasta toppatakkia? Hän on varustautunut asianmukaisin laittein, hankkinut hämärin tavoin hälyttimen poistajan, ehkäpä rahjannut rikospaikalle alumiinilla vuoratun urheilukassinkin. Useita minuutteja hän puuhailee saaliinsa kanssa, kunnes liikkeen ulko-ovella ikävät vartijat kaappaavat hänet takahuoneeseen. Jälleen jää päiväannos saamatta.
Joidenkin lähimmäisrakkaiden ihmisten mielestä edellinen esimerkki on niin hyväksyttävää, ettei mahdollista turvakameramateriaalia saisi ainakaan esittää television rikosohjelmassa parhaaseen katseluaikaan, etenkään niin että naama näkyy. Raukka parka saattaisi vaikka kärsiä! Olisihan se ennenkuulumatonta, että rikollinen joutuisi vastaamaan tekosistaan tässä maassa, oikeuksien paratiisissa. Joku viisas naisihminen totesi kerran sanomalehden mielipidesivulla: "Kaksi lasta tappaneen rattijuopon pitääkin kärsiä." Jollain on vielä sentään kanttia avata suunsa vaikka tietääkin saavansa sodanlietsojan leiman hikiseen otsaansa.
Monien mielestä George Orwellin kuvailema "Iso Veli" on alkanut näyttää elon merkkejä myös nyky-yhteiskunnassa. Jukka Ruukki toteaakin Tiede 2000 -lehden artikkelissaan: "Kaduilla ja kaupoissa ei voi välttyä turvakameroiden katseilta, eikä kännykkään pulistessaan voi olla varma, kuunteleeko joku keskustelua." En tiedä tarkoittaako Ruukki kännyköiden laitteellista salakuuntelua vaiko selän takana jököttävää heppua, joka enemmän tahi vähemmän tarkkaavaisena kuuntelee niin ostoslistat kuin lemmentunnustuksetkin. Itsekin myönnän joskus sivukorvalla kuuntelevani ihmisten keskusteluja. Entä sitten? Ei tarvitse välttämättä vaania kanssaihmisiään heidän selkänsä takana - pelkkä vilkaisu naapurin ostoskärryihin Siwassa antaa hyvin paljon informaatiota seinäntakaisesta elämästä, kenties enemmän kuin perjantai-iltaiset äänekkäät keskustelut konsanaan. Eikä tarvitse hävetä, jos kuuleekin jonkun lausuvan kännykkään: "Rakastan sinua." Seuraavassa hetkessä tuo casanova on kuitenkin kutemassa julkisesti jossakin kahvilan nurkassa.
Suuri osa "Ison Veljen" kontrollista menee tietenkin käytännöllisyyden piikkiin. Mikä olisikaan helpompi tapa tarkkailla varastohenkilökunnan tupakkataukojen pituutta kuin tehokas kulunvalvonta? Samalla tavalla; jos jollain on koulussa tai työpaikallaan aikaa ja pokkaa pyöriskellä internetissä eroottisesti latautunein kuvin varustetuilla sivuilla, täytyy hänellä olla myös rohkeutta jättää "sormenjälkensä" palvelun tarjoajan rekisteriin. Muuten, kuka Jallu-lehden nettisivuporukasta on tosissaan kiinnostunut, kuinka monta kertaa Öllölän yläasteen rehtori käy heidän sivuillansa päivittäin?
Jukka Ruukin mukaan "yksityinenkin ihminen saa naapurinsa henkilötiedot käyttöönsä yhä verraten helposti". Mieleen muistuu heti Alivaltiosihteeri-kolmikon tarina, jossa mies muuttaa naapurinsa nimen Väestörekisterikeskuksen palvelupuhelimessa Napanöftäksi.
Kymmeniä kertoja vuodessa ihmiset lähettävät Valittuihin Paloihin arpalipukkeita, he osallistuvat lähikaupoissa Kismet-kilpailuihin sekä äänestävät jotakin kotimaista hömppäohjelmaa palkittavaksi. Tämän kaiken pohjustuksen jälkeen he ihmettelevät nimiensä ja ruokailutottumustensa levinneisyyttä eri rekistereihin. Jos on näin paljon ilmaisten hopealusikoiden perään, saa luvan olla myös valmis vastaanottamaan seitsemän kiloa lisää jätepaperia viikoittain. Jos ottaa luottokortin lompakkoonsa, on oltava valmis palvelu- ja kuukausimaksujen ohella antamaan pankille myös osan intimiteettisuojastaan.
Vaikka olenkin vahvasti useiden valvonta- ja seurantametodien kannalla, ei kansalaisten yksityisyyttä pitäisi enää nykyistää enempää murentaa. Näin ollen suunnitelmissa oleva "kansalaisen älykortti" tulisi olemaan suomalaisille vain uusi älytön kortti muiden kaltaistensa joukossa. Kannattaako viedä meiltä pois erilaisten kanta-asiakaskorttien vinguttelemisen iloa yhden ainokaisen sirukortin kustannuksella? Jos ei lompakosta muuta löydy, onhan siellä ajo-, automaatti-, puhelu-, "Bonus"-, "Ykkösbonus"- ja "Plussa"-kortit, vain muutamia esimerkkejä omasta kukkarostani mainiten. Syntyisikö älykortin myötä kenties yksi jättimäinen rekisteri, josta jokainen saisi tietää kaikki asiani? Olisiko "äly"-kortti niin älykkään turvallinen, että se toimisi vain tunnistettuaan sormenjälkeni? Vai antaisiko se hukkuessaan löytäjälleen palkkiona oikeuden ostella alusvaatteita minun rahoillani sekä lainata inhottavia taidekirjoja kirjastosta minun nimelläni? Ilmeisesti.
"Kansalaispassin" ohella toinen äärimmäisyyksiin mennyt yksityisyyden ryöstö oli prinsessa Dianan tragedia. Olisiko hän saattanut viattomana teinityttönä arvata, että avioliitto isohkokorvaisen tosikon kanssa lopulta johtaisi kuolemanjahtiin Pariisin yössä? Dianan kohtalo käynnisti kaikkialla puheet julkimoiden elämän tiirailemisesta. Aimo Massinen kiteytti asian Turun Sanomien kolumnissaan Dianan hautajaispäivänä näin: "Kun ihmiseltä, vaikkakin julkiselta ihmiseltä, viedään kokonaan hänen yksityisyytensä, hän ei ole oikeastaan enää ihminen, vaan julkinen näyttelyesine."
Jos haluaisi elää elämänsä lähes "merkitsemättömänä", täytyisi olla ilmeisesti asunnoton. Jos kaikki ei kuitenkaan menisi aivan suunnitellusti, täytyisi sittenkin asua neljän seinän sisällä. Koska mainoskielto postiluukussa tai -laatikossa ei aina auta, pitäisi ammuskella naulapyssyllä vanha kunnon "kakkosnelonen" ulko-oveen postiluukun päälle. Maalaiset voisivat upottaa postilaatikkonsa ankkuri painona kotijärveen. Samalla vaivalla pääsisi myös ilkeästä mökkinaapurista eroon. Pelkkä ilmaisjakelujen eliminointi ei riitä, joten täytyisi kääntää kaikki henkilökohtainen posti esimerkiksi anopille. Tämä mielissään availisi kosmetiikkayritysten onnenrullia ja tilailisi kirjasarjoja eläkepäiviensä ratoksi.
Kannattaako ylenpalttisesti pelätä valvontaa? Onko siitä konkreettista haittaa? Tuleeko naapurisi ilkkumaan sulatejuuston kulutustasi? Mitä siitä vaikka tulisikin! Täyttäkäämme kilpalippusia kaupoissa niin paljon kuin jaksamme ja ravatkaamme työpaikoilla kulunvalvontayksikön ohi huvin vuoksi! Irvistelkäämme hissien peilien takana oleville videokameroille! Niin kauan kuin kontollamme ei ole mitään rikosoikeudellisesti raskauttavaa, ei rekisterien vuolas virta saa tempaistua meikäläisiä pää edellä uppotukkiin.