VOITAISIINKO SUNNUNTAI LOPETTAA?

Kysymys: "Mihin moderni markkinayhteiskunta tarvitsee päivää, jolloin ei voi osallistua palkkatyöhön eikä kulutukseen?" Vastaus: Ei mihinkään tai vaihtoehtoisesti hyvinkin paljoon. Se riippuu täysin jokaisen ihmisen omasta mielipiteestä. Pertti Jokivuori ja Raimo Laitinen Jyväskylän yliopistosta pohtivat artikkelissaan "Pyhä sunnuntai - muinaisfossiili?" (HS 15.2.1997) sunnuntain merkitystä nykypäivänä.

Koko sunnuntaihössötys sai alkunsa alkuvuodesta, kun eduskunta otti esille liikeaikalain uudistusehdotuksen. Tästäpä monet tahot suivaantuivat pahoin, ja näin saatiin uusi keskustelunaihe, jossa suomalaiset, etenkin pääministeri Lipponen rinnastettiin pakanoihin, sillä olisihan ollut vallan epäsopivaa, että kaikki Suomen kauppiaat olisivat saaneet pitää liikkeensä auki aina kun haluaisivat. Myös meille kaikille niin rakkaana sunnuntaina, jolloin yhä harvempi ihminen käy kirkossa kuuntelemassa saarnaa syntisyydestään ja kaikista maailman paheista, kuten liikeaikalaista. Kirkko syyttää kansaa perinteiden syrjäyttämisestä uusilla vouhotuksilla, itse kuitenkin mullistamalla pari vuotta aiemmin omat puitteensa pilaten lähes kaikki virret ja poistamalla tuhmat sanat Raamatusta.

Viimeksi tänä aamuna kirosin mielessäni ne hihhulit, jotka aina vain vaativat lisää uskonnollisia ohjelmia televisioon. Oman radiokanavanhan he jo saivat. Pysyisivät siellä radiossa, onhan televisiokin monessa uskovaiskulttuurissa syntiä. Kohta ei helvetillisen korkeilla TV-lupamaksuilla saa katsoa Yleisradion kanavilta kuin jumalanpalveluksia, lahkolaisohjelmia ja FST:n klassikkopikauusintoja.

Mikä sunnuntaista tekee niin pyhän? Ovatko vuosituhansia sitten tehdyt hairahdukset ainaisesti kahlitseva tekijä meille. Jos joku "pakana" haluaa pitää putiikkinsa auki sunnuntaina kello kymmenestä iltäpäiväkolmeen saakka, ei siinä mielestäni ole mitään pahaa. Papit, lukkarit ja urkurit saavat puolestani samaan aikaan kun kauppias Lehikoinen asettaa viimeisiä valmislihapakkuksia hyllyille vaeltaa opetuslastensa kanssa kirkkoon. Hehän saavat kaiken, ruoan ja vaatteet, asunnon ja aatteet, ylhäältä.

Sunnuntai on tiemmä yksi seitsemästä viikonpäivästä. Miksi juuri sunnuntaina on kiellettyä ostaa appelsiineja tai kampauttaa tukkansa tai vaihtoehtoisesti hankkia kaljuvahaa tai korjauttaa tupee? Aivan saman ajaisi, jos meikäläinen päättäisi, että kukaan ei saa syödä sipulia tiistaina. Entäpä, miten on laita jo nyt aukiolon omaavien palvelupaikkojen? Miksi kaikki kioskit ja monet huoltamot saavat olla auki myöhään iltaan saakka? Eikö työnteko ole syntiä sunnuntaina? Kadotukseen siis kaikki bussikuskit, poliisit ja kirkollistyöntekijät. Anteeksi, viimemainituthan ovat etuoikeutettuja, sillä he ovat oikealla asialla.

En halua työntekoa jokapäiväiseksi. Mielestäni tuplapyhien sattuessa on erittäin soveliasta pitää toinen päivä "pyhitettynä". Kärjistettynä siis pyhyyteen tarvitaan kaksi pyhää. Ei siis kahta sunnuntaita, sillä sunnuntai on aivan tavallinen päivä. Paitsi jos sunnuntai ja pyhä ovat peräkkäin, silloin sunnuntai saa armosta toimia pyhänä. Mutta silti kaupat ovat auki toisena näistä päivistä. Itsestäänselviä yksittäispyhiä ovat itsenäisyyspäivä, juhannus ja vappu. Joku kunnioitus täytyy olla työväkeä kohtaan, sillä onhan aivan raakalaismaista pitää kassahenkilökuntaa vapaaehtoisesti töissä sunnuntaisin.

Jokivuori ja Laitinen väittävät automarkettien sulkeneen ovensa. Eivätkö ne juuri ole halunneet asiakkaita - ja ovat niitä myös saaneet. Markantalo ilmoitti jokin viikonloppu menneenä talvena pitää ovet kiinni, jotta sunnuntaista ei heilläkin syntyisi samanlaista ostohysteriapäivää kuin kaikki päivät ovat olleet näinä lamavuosina. Terveisiä vaan sinne ilmeisen hengelliselle Markantalon toimitusjohtajalle, talvitempauksenne vei viimeisetkin ostohalut liikkeestänne, lisäetunahan teiltä saa tympeän palvelun. Siunauksellista joulua toivottaa nimimerkki "Kokemusta on".

Sunnuntain lopettaminen on väärä termi puheenaiheellemme. Sunnuntaita ei pidä lopettaa, vaan se pitäisi asettaa samalle tasolle muiden päivien kanssa. Tasoista puheen ollen, onko Helsingin metrotaso niin paljon lähempänä Helvettiä kuin katutaso, että maanalaiset kaupat saavat harjoittaa syntiä läpi viikon? Koko sunnuntaivouhotukseen on minun kokemusteni perusteella vain kaksi ajatusuuntausta: uskonnollinen ja maalaisjärkeä hyväkseen käyttävä. En näe mitään pätevää syytä pyhittää sunnuntait totaalisesti.

En tiedä, mihin tarkoitukseen sunnuntait sitten olisi tehty. Ilmeisesti sanomana olisi rientää syntisenä kirkkoon, palata kotiin sielu puhtaana, lukea Kotimaata ja Vartiotornia sekä lihoa siinä sivussa. En ota painokysymystä esille pilkatakseni tai kerätäkseni turhaa huomiota. Satun vain tietämään henkilön, joka uskontonsa takia painaa liki 150 kiloa. Hänelle kaikki päivät ovat sunnuntaipäiviä. (Toki hän käy kaupassa ostamassa lisää ruokaa.)

Jokivuori ja Laitinen tulkitsevat sunnuntain sekä loppuunpoltetun että sytyttämättömän sikarin yhdistelmänä. Mielestäni uskonnollisuus on tuo tuhkainen osa ja sytyttämätön sikari poltetaan päivien tasa-arvoisuudelle.