ONNIN OPPIVUODET

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa." Onko Unto Monosen tarkoittama onnen kaukoranta tänä päivänä Tallinnan katamaraanisatama? Suomalaiset hakevat onneaan Viron viinasta, piraattikopioista sekä kuumasta etelän lemmestä ja plastiikkakirurgiasta. Vai liplattavatko eteläisessä naapurissamme pikemminkin pirtu, veri ja silikonivuodot kuin onnen auvoisat laineet?

Vielä vuosisatamme alkupuoliskolla suomalaiset riensivät hakemaan onnea niin Ameriikan raitilta kuin Ruotsistakin. Tämän päivän siirtolaiset matkaavat kukkaroineen itärajan tuolle puolen, paluumuuttaen taas hetken päästä takaisin. Joltakin jää lomakohteeseen rahat, toiselta tuleva tytär tai poika, kolmas jättää autonsakin itäveljien hoteisiin. Paitsi ne, joiden mersut on jo aiemmin kuljetettu rajan toiselle puolen. Jotkut jäävät pysyvästi Äiti Venäjän tukevalle kamaralle, elävänä tahi kuolleena. Kyllä Siperia opettaa. Onnenpeliä se on venäläinenkin ruletti.

Ihmiset tavoittelevat alati onnea, niin työ- kuin siviilielämässäänkin. Hämärää on vain se, mitä onnella tarkoitetaan. Onko onni terve, lämminhenkinen perhe lukemattomien ystävien ympäröimänä, vai onko onni kenties sittenkin bemari, kännykkä, toimitusjohtajan palli ja söpö vaaleaverikkö sihteerinä? Tuskin mikään sanakirja pystyy selittämään sanaa onni tarpeeksi yksioikoisesti. Ja onko se edes välttämätöntä? Eikö jokainen ole, niin kliseemäiseltä kuin se kuulostaakin, oman onnensa seppä?

Nykypäivän yhteiskunnassa sanalla "onni" tarkoitetaan usein rahaa ja materiaa, myydäänhän Veikkauksen raha-arpojakin Onni-nimen alla. Kuka voisi olla katsomatta televisiosta Onnenpyörää, Onnenruutuja tai Onnenportaita? Kaikissa näissä Ylva-Stiina, Evijärveltä kotoisin, saa palkinnoksi Samsung-höyrypartakoneen tai Mikko-Orvokki pääsee kolmensadan hengen lomalle Kran Kanariaan. Onnen maksimointiin vaaditaan vielä sponsorin nimen mainitseminen pariin kertaan sekä tavaran arvon vilkuttaminen kuvaruudussa, vahingossa aavistuksen verran yläkanttiin arvioituna.

On väärin tuomita mielipide onnen rahanarvoisuudesta. Aivan yhtä oikeutettuja ovat myös muut teoriat onnen perimmäisimmästä tarkoituksesta. Voihan olla, että tämän maanpäällisen elämämme aikana tehdyt hyvät työt punnitaan Pyhän Pietarin toimesta Taivaan portilla. Ne, jotka ovat tehneet pelkkää pahaa, toimitetaan helvettiin - tai lähimmän peruskoulun opettajainhuoneeseen. Mukavanlaisesti hyvää tehneet pääsevät telmimään taivaan tanhuville. Pelkkänä laupiaana samarialaisena vaeltaneet saavat kirmailun lisäksi kaikki huvit ilmaiseksi, muut joutuvat tyytymään normaalihintaan tai alennusryhmä ykkösen lippuihin. Ehkä onni löytyykin siis vasta kuoleman jälkeen. Tai kenties onni on ollut omanamme jo ennen tätä elämää, seitsemännessä ulottuvuudessa. Ehkä onnea ei ole ollenkaan olemassa. On onni vaan sen verran abstrakti käsite.

Jos jokainen on oman onnensa leipuri, tarkoittaako se myös onnen olevan yksityisomaisuutta? Jo sata vuotta sitten Eino Leino kehotti: "Kell' onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan." Emmekö saisi jakaa mahdollista suunnatonta onneamme jonkun vähäosaisemman kera? Jonkun, jolle ei onnea ole siunaantunut ihan niin paljon kuin meille tai teille. Liikaa ei tietenkään kannata hehkuttaa onnellaan, muuten on pian sekä onni että nuttu nurin.

Abraham Maslow on tutkinut onnellisuutta ja sen myötä antanut vinkkejä kulkeaksemme onneen johtavaa oikotietä. Maslow'n mielestä kannattaa olla avoin uusille kokemuksille ja yrittää tehdä asioita uusin tavoin. Hän kehottaa yrittämään parasta ja ilmaisemaan omat näkemykset enemmistöstä riippumatta, olematta kuitenkaan liian jääräpäinen. Abraham Maslow'n ajatukset ovat erinomaisia elämänohjeita, mutta eivät mielestäni muodosta minkäänlaista oikotietä onneen. Samaa reittiä sinne pitää kaikkien kulkea, kuka kahdella bussinvaihdolla, kuka kimppakyydillä lakon sattuessa. Joku asuu ihan lähellä ja kipaisee hetkessä paikalle. Tässä jaottelussahan on koko homman ydin; jos kaikki asuisivat yhtä lähellä onnea, kannattaisiko sitä enää kenenkään tavoitella. Ehkä.

Mitä tarvitaan, jotta onni saavutettaisiin? Auttaisiko siihen kenties ylioppilastutkinto? Vai saako samat eväät ammattikoulun jäähdytinlinjalta? Varmasti saa. Itse en ole nero, enkä kai myöskään täysi idiootti. Omasta mielestäni olen onnellinen näine hyvineni. Ainahan voi yrittää parantaa onnellisuuttaan, joskus jopa onnistuen siinä. Mutta rahalla ei onnea voi saada, ei edes Mustamäen torilta tai Helsingin Kalliosta. Ei onnea, mutta ehkä tilapäistä hyvän olon tunnetta. Jos se jollekin riittää, hyvä niin. Toivotan onnea valitsemalleen tielle.

Vaikka onni olisi kuinka itsestäänselvyys jollekin, tulee se pohjimmiltaan olemaan ainiaaksi asti arvoitus. Se kuuluu niiden asioiden kastiin, jotka jäävät selittämättä, kunnes toisin todistetaan. Yleensä ei todisteta. Sanovat elämämme valamiehistön jäsenet mitä hyvänsä, jotkut meistä ovat syntyneet onnellisten tähtien alla, jotkut toiset aivan eri galaksissa. Se on evoluutiota se.