MAAILMANKAIKKEUDEN YMPÄRI 80 NANOSEKUNNISSA
Meno, kulku, siirtyminen (jalan tai jollakin kulkuneuvolla) paikasta toiseen, matkanteko, matkustus, retki. Näin aloittaa Nykysuomen sanakirja tarinansa sanasta matka. Se ei kuitenkaan ota välimerkilläkään kantaa köyhän miehen reissailuun, mielikuvitusmatkailuun. Nimenomaan mielikuvitusmatkailuhan on ollut menneinä lamavuosina hyvä tapa matkustaa. Ämpärikaupalla santaa olohuoneen nurkkaan, halogeenilamppu naaman päälle ja Macarena soimaan 25-vuotiaasta kasettinauhurista. Sitten vain ilkosillaan makaamaan hietikolle. Jos varaa sattuu olemaan vielä hempeään taskupokkariin, voi päästä tuplamatkalle kirjan avulla. Siinä sitä on halpamatkailua yllin kyllin.
Imurilla putsataan hiekat pois viimeistään silloin, kun äreä talonmies tulee yleisavaimellaan tarkistuskäynnille. Se alakerran kuivakka naishenkilö on nipottanut tapettejaan pitkin valuvasta vedestä jo toistamiseen. Talonmies sulkee vesihanan ja takavarikoi puutarhaletkun. Mukavana miehenä talonmies Pertti Harava ei anna heti häätöä, vaan maksaa korvaukset isännöitsijän taloyhtiöltä kavaltamilla rahoilla. Ja yhtiövastike nousee.
Ulkomaan matkojen suosion alati kasvaessa myös kotoinen Suomemme kiinnostaa yhä enemmän Telluksen muita eliöitä. Kun ennen muinoin nahkahoususakemannit pysähtyivät tarpeilleen lappilaisen ravintolan pihalle, rientävät Nousevan auringon maan lyhyenlännät kansalaiset napsimaan kameroillaan panoraamakuvia Sibelius-monumentista. Myös iki-ihanat itänaapurimme ovat löytäneet Anttilan alennusmyynnit. Syksystä lähtien ovat pääkaupunkimme happimolekyylejä ruskistaneet satojen itäbussien katkut.
Näin talvella jokainen kuntoileva suomalainen, joita tuntuisi olevan noin promille koko väestöstä pikaisesti katukuvaan vilkaisten, rientää laudanpalasten kanssa Öllokselle ja Pullokselle innolla sauvomaan. Suomalaisten perinnelajin, murtsikkahiihdon, ohella suosioon ovat nousseet niin laskettelu kuin lumilautailukin. Molemmat vievät ennen pitkää sairaalaan. Pääasia on suksia itsensä hengiltä loskassa, jotta illalla voi tunkea kupuunsa poronkäristystä ja kaljaa ja kituuttaa koko kesäloman pennittömänä kesäkeitolla.
Toinen kotimaan matkailun vaihtoehdoista on poimia hiivasienet ja muut tuliaiset vesipuistoista ja kylpylöistä. Siellä ensin härmäläiset änkevät saastaisina saunan lauteille nuokkumaan, ja kun porukan pumput ovat pettäneet, juostaan ilman uimapukua veteen. Sitten haetaan noloina suihkujen lokerikkoon jääneet uimavarusteet ja kirmataan jälleen iloittelemaan vesileikkeihin. Ja illalla voivotellaan, kuinka iho kutisee liian kosteuden takia tai kuinka se savolainen äijä pläjähti megawater-vesiliukumäen alajuoksulla selkärangan päälle.
Sanakirjan mukaan matkaan liittyy usein lyhytmuotoinen oleskelu paikkakunnalla. Yleensä viikko tai kaksi, joskus kymmenisen päivää, jotkut ahneimmat ja rikkaimmat valitsevat vaikkapa kokotalvioleskelun. Kyse on seuramatkailusta etelän nahankäristävään aurinkoon, jonka suosio kasvaa vuosi vuodelta. Alkusyksystä on enää turhaa yrittääkään päästä maaliskuussa Playa del Inglesiin tai Lanzarotelle.
Mennyt vuosi 1997 oli harvinaisen tapahtumarikas matkailun saralla. Päällimmäisenä jäi mieleen halpamatkojen kohtalo. Etelänmatkoja alle omakustannehintojen myynyt Kymppimatkat veti nousun matkailun kiitoradalla sen verran pitkäksi, että edelleen tuhannet suomalaiset kolkuttelevat toimistojen oville, tosin nyt enää kinuten rahojaan takaisin.
Seuramatkojen suosiota ei himmennä edes lisääntynyt terrorismi. Turkin turistikohteissa paukahtelee harva se kuukausi pari pomminpoikasta. Suomalaiset matkanjärjestäjät peruivat heti kaikki Egyptin-matkansa terrori-iskun vuoksi. Yrittivätpä lahkolaisetkin joukkoitsemurhaa maailmanlopun tullessa Teneriffalle. Mutta finskit sen kun lomailee. Samapa tuo, tuleeko maailmanloppu vaiko ei. Pääasia on, että silloin ollaan rantakapakassa tai kuuntelemassa Nisa Sorayaa ja Juhamattia Suomi-baarissa. Mahdollisen äkillisen humalatilan yllättäessä voi olinpaikkana olla Heia Norge -bar, jossa kukaan ei tahdo ymmärtää enää viidettä viskitilausta, tällä kertaa selvällä suomen kielellä esitettynä.
Päivät kuluvat etelän kuuman auringon alla kuin vettä vaan. Puoliltapäivin suomalainen isäntä rientää poikansa kanssa pelaamaan biljardia huoneistohotellinsa uima-altaalle, jonka yhteydessä on sattumalta baari. Pojalle jaffaa, isille tuplakossuvissy jäillä. Ja pallot lentelevät pitkin valkeaa lattialaatoitusta. Iltapäivällä ostetaan parikymmentä maisemakorttia sukulaisille. Lisäksi isä ostaa työkavereille hassut nakukortit. Myöhemmin, kotona Forssassa, huomataankin korttien unohtuneen matkalaukun pohjalle. Sitten joko vakuutetaan sukulaisille korttien lähetetyn, mainitaan Espanjan postilakosta tai viime toivona pistetään kortit kotona postiin, aurinkoisesti Tampereen lajittelukeskuksen leimalla varustettuna.
Tuoko tulevaisuus tullessaan muutoksia matkailutapoihin? Lähdemmekö ottamaan aurinkoa naapurigalaksiin? Voimme ehkä matkata aikakoneella vuoden 20 104 Baleaareille. Tai kenties palaamme seuraamaan pyramidien rakentelua aurinkoiseen Luxoriin. Matkaammepa sitten Kuuhun tai mustaan aukkoon löhölomalle, on yksi asia sataprosenttisen varma: Silloin, kun Finnairin sukkulan anturat koskettavat Maan kamaraa Helsinki-Vantaan avaruuskeskuksessa, raikuu matkustamosta hilpeän isänmaallinen kätösten läpytys.