2006 / 2005 / 2004 / 2003 / 2002

Eurovision Song Contest + Ateena 13.5.-23.5.2006

Toinen semiharjoituspäivä, su 14.5.
Venäjä - Dima BilanTurkki - Sibel Tüzün
Ukraina - Tina KarolTina Karol pressitilaisuudessaan
Mr LordiSuomi - Lordi
The SiivetPyrohuiskut
Koko bändi pressitilaisuudessaMr Lordi & Awa
Ox, Kita & AmenAlankomaat - Treble
Ruotsi - CarolaCarola pressitilaisuudessa
CarolaCarolan taustalaulaja/-tanssija, selvä Sanna Nielsenin kaksoisolento
Portugali - NonstopError-ilmoitus viisulavan lavasteissa :)
Viro - SandraSandra taustalaulajineen
Sandra ilmeisestikin piti jonkinlaista videopäiväkirjaa matkallaan ;)Viron joukkue pressitilaisuudessa
Islanti - Silvia NightSilvia saapuu pressitilaisuuteen
Silvia NightSilvian lipevä 'manageri'
Ensimmäinen finaaliharjoituspäivä, ma 15.5.
Sveitsi - Six 4 OneMoldova - Arsenium feat. Natalia Gordienko
Norja - Christine GuldbrandsenChristine ja viulutytöt
Norjan joukkue pressitilaisuudessaChristine saman illan Welcome-partyssa
Espanja - Las KetchupMalta - Fabrizio Faniello
Fabrizio pressitilaisuudessaSaksa - Texas Lightning
Tanska - Sidsel Ben SemmaneRomania - Mihai Tráistariu
Toinen finaaliharjoituspäivä, ti 16.5.
LavaOAKA-halli sisältä
Saariristeilypäivä, ke 17.5.
Risteilylaivamme, Aegean GloryAeginan saaren rantabulevardi
Aeginan saaren pieni ja idyllinen rantakatuMerinäkymä laivalta
Poroksen saaren satama-asutusta ja ylhäällä näkötorniHydran saaren satama
Uimapaikkamme HydrallaUimarannan vastakkainen niemenkärki
Akropolis, semifinaalipäivä to 18.5.
Säästyneitä lohkareitaUnikkoja Akropoliilla
Näkymä Akropoliin rinteeltäEntistetty teatteri
Pienempi temppeli kukkulan laellaParthenon
Näkymä alas kaupunkiinYksi pääkaduista
Omonian tuntomerkki ja kotihotellin kadunnäyttäjä, Helenan julisteAkropoliin tirpat
Vanha temppeli kukkulan juurellaVain muutama säästynyt pylväs
AppelsiinipuuJoku nätti puska

Oli kuin kauneinta unta koko keväinen matkani/matkamme Ateenaan seuraamaan Eurovision laulukilpailujen kansainvälistä finaalia toukokuussa. Toukokuun alussa koettiin toki hellesäitä myös Suomessa, mutta juuri kun sää viileni taas alle kymmenen asteen, koittikin kuun puoliväli ja meikäläisen ensimmäinen kesälomaviikko. Ja sen lisänä muutama pekkaspäivä. Jee!

Itse Ateenanmatkasta viisutunnelmineen saanee autenttisimman kuvauksen tutustumalla Ateena-blogiini kyseiseltä reissulta. Kaikkea en toki matkalla ehtinyt nettikahvilassa piipahtaessani kirjoittelemaan, joten yritän sanailla jotakin uutta informaatiota myös tänne Nettipäivin puolelle.

Kaiken kaikkiaan kokemus Ateenasta ja koko Kreikasta (vaikka pelkästään Ateenassa majailimmekin) oli aivan uskomattoman positiivinen; ystävällisiä ihmisiä, siisti kaupunki ja turvallisuuden tunnekin kun ei lähtenyt hortoilemaan pikkukaduille yösydännä (turvattomammaksi minä oloni tunsin Lordin Kauppatori-bileiden iltana Helsingissä). Ateenan sää lieni juuri viimeisiä mukavan sopivia meille Pohjolan nihkeään lämpöön tottuneille - helleraja ylittyi varmasti joka päivä, päivä päivältä hieman kohoten, kunnes lähtömaanantaina se olikin jo reilusti yli kolmenkymmenen asteen ja sietoraja alkoi jo tulla vastaan. ;) Liikenne kaupungissa sujui mallikkaasti - ainakin metroa käyttäen. Kymmenen euron viikkolippu tuli varsin tehokkaaseen käyttöön - vaatihan itse kisapaikallekin pääsy metron käyttöä. Taksilla matkustin muistaakseni kerran, loput matkat sitten ihan puhtaasti apostolinkyydillä. Ateena on loppujen lopuksi aika pienten etäisyyksien kaupunki, ainakin tärkeimpien maamerkkiensä osalta. Koko akselin Hotelli Moka - Omonia - Eurocafé - EuroClub - Akropolis olisi hyvin voinut selvitä täysin ilman joukkoliikennettäkin.

Ruoka oli maukasta, vaikkakin kebabpökäleet jäivät loppuaterioilla syömättä. Myös moussakaa tuli toki maistettua. Ja ehkäpä suurimpana ihmeenä meikäläinen olutuoppi kädessä joka päivä. 0_0 Kyllä, luit oikein. Minä, jota ei saa maksamallakaan tarttumaan kotimaiseen virtsankatkuiseen ja -makuiseen kaljakolpakkoon, totuin nopsasti viralliseen kisaolut Amsteliin joka sitten sopikin mainiosti niin ruoka- kuin hellejuomaksikin läpi reissun. Kaikkea se teettää kun ei siideriä ole saatavilla! ;) Ja pakkohan se oli vielä lähtöyönä sitten ostaa tuliaisiksi kotiin 5 tölkkiä Amstelia ja pari Mythos-oluttakin...

Aika oli niin hubaa paikan päällä, että paria pakollista cd-ostosreissua alan liikkeisiin lukuunottamatta kaikki tuliais- ja muutkin ostelut jäivät kokonaan väliin. Lauantaista tiistaihin päivät kuluivat kisahallilla harkkoja seuraten, keskiviikkona oli risteilypäivä, torstaina päivällä Akropolis ja illalla semi. Perjantaina voimienkeräyspäivä kunnes lauantaina koittikin suuri finaalipäivä. Ja sattuneesta syystä lauantai-ilta venyikin pitkälle sunnuntaiaamuun, joten sunnuntaipäivä menikin sitten vähän kuin varkain... Maanantaina pitikin jo luovuttaa huoneet puoliltapäivin jotta sai sitten hengata koko päivän kaupungilla. Ei, ei ollut vieläkään aikaa shoppailulle, koska piti suorittaa velvollisuuksia kuten hengata kansainvälisten vieraiden kanssa ja kirjoittaa postikortit.

Kun tässä heinäkuun helteessä kelailee mennyttä päässään, alkaa pikku hiljaa uskoa tapahtuneen todeksi - onhan tätä nyt niin paljon tahkottu medioissa ja muissa. Vaikka uskomatontahan se on edelleen. Mieleen palaavat jälleen ne hienot hetket kun I:n ja K:n kanssa marssimme The Mall -kauppakeskuksesta kisapaikalle Suomen liput käsissämme saaden aikaan kymmeniä kannustushuutoja vastaantulijoilta ja ohiajavilta autoilta. Puhumattakaan siitä ihanan unohtumattomasta matkasta hotellilta EuroClubin voittojuhliin. Jatkuvaa onnittelujen vuolasta virtaa kymmeniltä ihmisiltä kävellessämme kaupungin halki siniristiliput kädessä... (Sori Iida vielä että lippusi päätyi "parempiin käsiin" aamun sarastaessa. :puna:

Ateena - koska vain uudestaan! Sagapo!

Ohessa on kuvia matkan varrelta. Harmittavasti jouduin jättämään kamerani hotellille sekä semi- että finaali-iltoina. :( Tai jouduin ja jouduin, en vain jaksanut kantaa sitä mukanani joka paikkaan, se kun ei mikään ihan taskukompakti värkki ole. Siksi ohessa on viisuihin liittyen vain kuvia harjoituksista matkan alkuvaiheilta. Keskiviikon saariristeily oli ilmainen kaikille halukkaille akkreditoinnin omaneille ihmisille, joten olimme tietysti hanakasti mukana matkassa. Hintaan kuului myös maukas lounas matkan varrella. Viimeinen kuva-aihe noissa kuvissa onkin sitten kävelyretkemme Akropoliille torstaina ennen semifinaalia. Torstai kun oli vieläpä päivä jolloin tuolle historialliselle kukkulalle oli vapaa pääsy.

Joo, sori. Nyt ei kaikesta huolimatta taida riittää juttua koko kuvakavalkadin pituudelta. Hajotkaa siihen.

Lauantai, 29.4.2006

Klikkaa isommaksi kuvaksi.
Klikkaa kuvaa suurennoksen aistimiseksi.

Jaahas, jaksoin nähdä vaivaa kaivaa arkistoista tämän neronleimauksemme. Ja ihan vaan joka kaupan nurkalla kerjäävän Unicef-kerjurin ansiosta. Vänisevällä äänellä: "Onko ylimääräisiä kolikoita? Viisisenttinenkin riittäisi!" Tuohon olisi voinut vastata niin ilkeällä kommentilla, joka olisi sisältänyt viitteitä niin kerjääjän omaan habitukseen kuin mahdollisesti kotonaan makaavan äijänsäkin varustukseen, että lieni parasta vastata lyhyesti ja asiallisesti. Eikä sitä ajateltua kommenttia oikein tännekään tohdi laittaa...

Torstai, 13.4.2006

Kas tässäpä Nettipäiviinkin Hesarin mielaripalstalle lähettämäni vastine, jota - ylläri! - ei julkaisukelvolliseksi nähty. Kuten ei yht'ainotta muutakaan vastinetta kyseiseen kolumniin.

Viisuähky on vain asennevika

Helsingin Sanomain urheilutoimituksen esimies Ari Pusa parkuu tiistain 11.4. Kanavalla-kolumnissaan julki euroviisuähkyään. Järki käteen - reilun tunnin mittainen viisumuistelupaketti televisiossa muutamana muuten niin synkkänä kevättalven iltana ja aikuinen mies vaipuu tuollaiseen epätoivoon? Minkäköhän jalon urheilulajin lähetyksillä Pusa haluaisi tuonkin ohjelmapaikan täyttää?

Vaikka Ari Pusa kuinka muuta haluaisikin, on Eurovision laulukilpailu ollut jo viisi vuosikymmentä vankka osa eurooppalaista kevyen musiikin perintöä ja perinnettä - puhumattakaan Suomen neljänkymmenen osallistumisvuoden vaikutuksesta karsintoineen maamme musiikkihistoriaan. Tämä tieto toki saattaa yllättää kenet tahansa pelkkään Hartwall Areenan lätkäurkumusiikkiin tottuneen.

Viidenkymmenen eurovisiovuoden ja tuhansien edustus-, karsinta- ja coverkappaleiden jälkeen ei liene suuri ihme, että radiokanavatkin saattavat kyseisiä kappaleita soittolistoilleen ottaa ja siellä jopa vuosikymmeniä pitää. Jos tätä faktaa ei tokene ja kykene hyväksymään, lienee parasta pysytellä siellä "paremman musiikin" kanavilla.

Itse en vuosi vuoden jälkeen osaa käsittää, mikä kummallinen pakkomielle suomalaismedioilla on joka kevät yksinomaan vähätellä, paheksua ja pilkata Eurovision laulukilpailuja. Onko tämä maa tosiaan niin jämähtänyt omaan korkeakulttuurioopperaansa sekä itsemurha-kossupullo-ranteidenviiltely-paatosrockiinsa, että yksi harmiton ja leikkimielisen hyväntuulinen camp-kilpailu saa metsäläiskansamme nousemaan - jos ei aivan barrikadeille niin ainakin niiden juurelle mäyräkoiraintalutusreissuillaan? Ilmeisesti.

Todetessaan viisukappaleiden olevan "suurimmalta osaltaan musiikillisesti köykäisiä, kökköjä, tekotaiteellisia tai siirappimaisia lurituksia", Pusa sentään osoittaa jo ymmärtäneensä osan glitterinkimalteisesta viisuilmiöstä. Juuri sitähän viisut ovat olleet koko historiansa ajan - hauskan köykäistä, joskus (teko)taiteellisen kökköäkin viihdettä. Ja juuri siksi ne ovatkin niin merkillisen viihdyttävä ilmiö.

Sen toki ymmärän, että Ari Pusa halunnee saada mahdollisimman paljon itselleen mieluisaa vastinetta lupamaksurahoilleen - kukapa ei? Parahin herra Pusa, itse saan jok'ikinen aamu kyseenalaisen kunnian heittää paperikoriin Hesarin Urheilu-osan avaamattakaan sitä. Tästä huolimatta en ole siitä syystä aikeissa lopettaa tilaustani tai vaatia kyseisen osaston lakkauttamista lehdestänne.

Onneksi kevät näyttää koittaneen - saa toimittajakin riisua sen ylipienen piponsa pois.

Viisuterveisin,

Jvvv
euroviisufani
Espoo

Sunnuntai, 9.4.2006

Kesä tulossa , Päiviä tässä elvyttelen , ja muutenkin fiilikset aika

Ohhoh, taas liki kaksi kuukautta mennyt Päivittä... Ei sais, sorry. Koko alkuvuosi kun on vaan mennyt niin haipakkaa kaikkine viisukarsinta-, viisufinaali-, kaveri-iltama- jne kuvioineen... Rankkaa on ihmisen elämä. Hiton mukavaa, mutta rankkaa... Reissukin tässä häämöttää jo kuukauden päästä (HUI!) ja Suomenkin kevät taitaa viimeinkin tulla uloskin (pään sisällä se toki on taas ollut jo vuodenvaihteesta alkaen).

Kevättalven aikana olen onnistunut tutustumaan niin mp3-soittimen kuin kamerakännykänkin ihmeelliseen maailmaan. Jälkimmäisen maailmasta on peräisin myös tämän päiväkirjamerkinnän sivukuva (vahingonlaukaus, tosin). Yksi unelmistani on siis täyttynyt - ympäristön epäkohtien spontaani kuvailu voi alkaa!

Unirytmi hyppelee kovin vaihtelevasti - mutta kun ei henno arkisin niin aikaisin mennä nukkumaan vaikka pitäisi. Vaikkei sais olla menemättä. Päikkäreillä kun ei pysty kuitenkaan samalla tavalla sitä unta korvaamaan - eikä siinä mitään järkeä olisikaan. Edelleen olen sitä mieltä, että yöunen pitäisi olla osa palkallista työaikaa. Mutta kuka ajaisi meidän asiaamme? Ei kukaan! Miksi politiikka mättää? Mikseivät ammattiyhdistykset tee mitään? Pitääkö perustaa oma? Saako jäsenmaksuja periä voimakeinoin ihmisiltä, jotka eivät jäseniksi halua? Miksei muka? Kyllä pitäisi saada. Ja pitäisi saada kerätä niitä maksujakin.

Ps. Tällaisia kuvia tulee, kun väsyneenä pelaa S&T:n kanssa Carcassonea...

Keskiviikko, 15.2.2006

Talvi jatkuu saatana.

Ei se kevät sieltä ihan vielä taida olla tulossa, vaikka odotus on ollut kovaa taas jo vuodenvaihteesta lähtien... Kyllä sais jo tulla. No, sisällä on lämmintä, pöydällä on Taffelin uusia Heartseja, cd-soittimessa Nielsenin Sannan tänään tullut levy. Ja kädessä aikas reteä mustelma...

Eräs nimeltä mainitsematon kissa, joka oli hoidettavanani, päätti sitten haukata aimo haukun käestäni. Lihat sentään jäivät kuiteskin tallelle. Pientä jomotusta alkuviikko, mutta nyt siihen ilmestyi tuollainen komia sinelmä. Vautsi vau! No, eiköhän se tuosta pikku hiljaa. Ihan kivahan tuo kissa on ollut. Pientä nirsoilua ruoan suhteen, mutta vallan ihq siltikin... <3