2006 / 2005 / 2004 / 2003 / 2002
Uudenvuodenaatto, lauantai 31.12.2005
Ei tunnu yhtään uudelta vuodelta. Kysyin jo R:ltäkin, onko tosiaan tänään uusi vuosi. Päivällä pingviinirainaa katsomassa, lounaaksi tortilloja / fajitaksia / wrappeja. Nam! Illemmalla UIT:tä ja T:n vispipuuroa (vispgråt). Nam! Loppuilta ja vuodenvaihde Melodifestivalenia (2005, 2003 ja Favoriter). Ai niin, shokeeraavia yksityiskohtia sisältävää puhelua Riksun suunnalta illan aikana ei sovi unohtaa. Vaikka ehkä haluaisikin. ;)
Tässä vielä kevennyksenä otos Haluatko Miljonääriksi -videopeliversion onnistuneesta valmistuksesta:Tapaninpäivä, maanantai 26.12.2005
Joulu meni J:llä Sökössä, aattona ei-niin-jouluisia fajitaksia ja kylläpäs-niin-jouluinen-ja-loistava Love Actually. Illalla sitten kinkku uuniin. Aamulla lähes ylikypsä kinkku pois uunista (Oikeasti - toinen ohje sanoi että 1h per kilo, toinen 1½h per kilo. No, laitettiin sen lyhyemmän ajan mukaan. Kun herättiin, oli possuparan sisälämpö jo melkein ylikypsän rajalla.) Hyvää kinkkua tuli. Jouluateria nautinnan alle kun S, S ja O tulivat. Pientä pukkeilua omalta taholta (perkeleen silmälasit kun huurtuivat enkä nähnyt mitään). Kotiin klo. 23 pintaan.
Nyt Tapanina sitten pienimuotoinen leffailta hyvässä seurassa. Harmi vaan, että T tuli sitten häiritsemään iltakymmeneltä... ;D. Ei vaiskaan, oli ehkä aikakin hillitä olkkarin/keittiön kummallista menoa. Puoli kahdelta nukkumaan, varttia vaille kuusi ylös. Liki samoilla silmillä, siis!
Jouluaatto, lauantai 24.12.2005
Jipii! Kalenterista tuli kuin tulikin pukki rekineen aattoaamuna! Palikoita enemmän kuin aiemmin muutamana aamuna yhteensä! Ainoa epäkohta lieni, että reen vetäjänä toimi koira. :/
Perrrrrrrjantai 23.12.2005
Jaahas, kuulemma huomenna on jouluaatto. Lahjat on kyllä hankittu ja kalapöydän antimet valuutalla lunastettu. Illan lahjareissu odottaa vielä vahvistusta. Toivottavasti toteutuu. Lohipatongit maistuvat pitkästä aikaa. Toivottavasti huomiseen mennessä ehtii jo kehittymään jonkinmoinen joulufiilis - tämä viikko / kuukausi / syksy kun on mennyt niin vauhdilla, ettei oel oikein kerinnyt vielä jouluunkaan orientoitumaan...
Kalenterista tuli pizzasedälle aikas äyheä pizzauuni! Valehtelematta überhiano!
S:n ja T:n paketit ovat taas yhtä hienot ja juhlavat kuin edellisvuosinakin - kiitokset vain firmaan pahvitavaroita tehtailevalle firmalle! Viime vuonna lahjat käärittiin kiiltäviin russki-hammastahnalaatikkokartonkeihin, tänä vuonna teemana on Karjala. Kyllä tyttöin kelpaa!
Torstai 22.12.2005
Loooomaaaa! Pitkä (peräti neljää päivää), ihana loma! Saatanmoinen kauppalasku! Kalenterista pizzasedälle pizzanmyyntitiski laseineen (juoma- ja suoja-)! Joulukortit postiin! Kaikki neljä! Pahoittelen, että vain neljä! Siinäkin oli saatananmoinen homma!
Keskiviikko 21.12.2005
Pelihetki S:n uudessa kodossa. Ja tää sai S&P:lta joulutervehdykseksi sielunsa-pielunsa! Vähänkö pähee ja äyhee! Lapsuuden traumat ja kaikki! Sitä saa tulla ihailemaan isännän aukioloaikoina olohuoneen hyllyllä. Kalenterista hulvattoman hymyilevä pizzasetä! Voi tät' onnee! Oikeasti, se oli ihan valoisa yllätys noiden jakarirungaripoikien jälkeen. Eikä vieläkään yhtään naista. Sieltä kalenterista. Muutenkin kovin hiljaista. I:stäkin riemua vain henkisellä tasolla... :D (terveisiä hänelle kun kuitenkin joskuu lukee tämän). Paitsi silloin kun on kyse taka- tai etupuolesta.
Tiistai 20.12.2005
Jaahas. Skeittilauta ja kooyyärpeeää kypärä samaiselle toissapäiväiselle pojalle. Tai no kaksi kyprää. Toinen päähän ja toinen kai otsaan. P:llä kylässä illalla. Ja pilkin koko ajan. Seston kautta kotiin. Jaa niin, ja pitkästä aikaa Baquetesta syötävää päivällä. Ja P tarjosi mm. pahvinmakuisia (oikeasti, se ei tällä kertää ole vain kielikuva) konvehteja... Kiitos hänelle siitä(kin).
Maanantai 19.12.2005
Ai se eilisen poegan radiopuhelin olikin radio-ohjattavan auton lähetin... No olipa veikeää. Not. Kävin tekemässä suurimman osan jouluostoksista ollen itseeni varsin tyytyväinen. Jipii!
Sunnuntai 18.12.2005
Joulupaniikki iskee pikkuhiljaa ihan kunnolla. Alkuviikolla kai pitäisi oikeasti lähteä ostoksille... No, kalenterista tuli poega radiopuhelimen kanssa. Kivat hänelle.
Lauantai 17.12.2005
Takaisin asiallisiin päivämerkintöihin. Kalenteri tuuppasi ilmoille uudet kottikset ja polttoainetynnyrin. Ei ole kovin jouluhenkistä lähteä polttelemaan kenenkään objekteja tuommoisella määrällä löpöä! Sille jakoavainpojalle tuo näemmä kuuluu, mutta osaako se edes moista käyttää? Saati jaksaako kuskata? Kyllä pitäisi jollekin vähän aikuisemmalle antaa. Ja antaa sille samalla tuo tynnyri.
Antamisesta tulikin mieleeni, että miksi ihmeessä kalenterista ei ole tullut vielä yhtään naishenkilöä? Eikä kai edes yhtään neitihomoa ;)
Persti 16.12.2005
PK6 on onnistuneesti ohi. Sopiva määrä vieraita, ensimmäinen vieras sopivaan aikaan paikalle, viimeinen vieras sopivan myöhään pois ;). Vähän levotonta koko ilta, mutta sen parempi. Kiitokset vielä kaikille niille, jotka paikalla olivat sekä etenkin niille, jotka illan ehtoista isäntää ajattelivat italokaraokelevyllä! Paaalaaaajaaaa taaaakaaaaisiiiin Soooorrreeeentooooon (sama italiaksi)! Pian uusiksi tämä ilta! Ja yö.
Ai niin, kalesta tuli jakaripojalle sellainen pöytäpora. Mikäs helkkari sen virallinen nimi nyt on? No semmoinen, joka tekunluokassakin oli. Tiiät kyllä. Kammesta laskee poranterä laudanpätkään että surrur.
Torsti 15.12.2005
Huomiset karaokelauluvihot jo kopsattu ja valmistelut tehty. Ja olohuone vaikuttaa aikas perfectolta olosuhteet ja isännän omituisuuden huomioon ottaen. Kalenterista ei herunut enää konnarille mitään (no johan niitä tulikin). Aamulla sieltä tupsahti aikas aneeminen ja tylsä mekaanikko ja hervoton jakari. No ei nyt hervoton, semmoista perussettiä.Seksiviikko 14.12.2005
No, ei nyt varsinaisesti mikään yllämainittu viikko. Ellei sitten v-loppu tuo jotakin ylitsepääsemättömän mullistavaa tullessaan. Tuskin. Mutta konnaria hemmotellaan nyt kovin fallistisilla ylläreillä! Eilen tuli se puomi, nyt tuli tuommoinen kahden konnarin korkuinen semafori! Valokuvut ja kaikki, digitaalista kelloa myöten. Mitä helkkaria kello tekee semaforissa? Ei mitään. Turha on se siellä.
Siittai 13.12.2005
Olohuone näyttää pikku hiljaa ihan kelvolliselta. Loppuviikon riennot lähestyvät uhkaavasti. Kalenterista konnarille puomi. Ei tuo puomi kyllä junaa pidättele. Suih vaan menee juna konnarisedän tunneliin jos ei paremmin vahdi!
Naamantai 12.12.2005
Vuoden viimeinen tanssitunti. Olohuone kuin pommin jäljiltä - rymsteeraus alkoi jo eilisiltana. Kyllä se tästä. Kalenterista tuli rillikäs junailijahenkilö. Kai se on ihan ehta konnari (joka juoksi yli järven).
Sunsti 11.12.2005
Äiteellä synttärikahvilla. Kalenterista porarille tiesulku. Aika hieno, vinot valot ja kaikki. Mikäs on porarin poratessa kun on noin hienot vermeet.
Lauantaimakkarata 10.12.2005
Kottikärryt kalenterista. Kaveri Kartanonkoskelta Klippstaan. Kotiin kökkimään. Kollit kiikuttivat kahdellajapuolellasadalla kojeen kuntaansa. Kiittelin kovasti, kun katosivat kohti kuonakatosta. Kulinarisoin kapisen karjalanpiirakan kitaani. Kipaisin kaupassa kokista kaappaamassa, kurvailin kohti kaupunkia. Kivaa koko kvällen. Kotiin kun kello kopsahti kierroksen kolmesta kohti koitetta. Koisitti.
Persger 9.12.2005
Kalenterista tuli porari. Onkohan ne hitsipullot sen vai sen heittiörikollisen? Pikkujouluissa piipahdin - Kumman kaa, jokiraputerriini ja helmikana tulivat tutuiksi. Ja Kronikka. Sitten koittikin jo kotiutumisaika ja samalla hetki harrastaa hyväntekeväisyyttä drinkkilippujen muodossa niitä enemmän tarvinneille. Drinkkilippujen, joiden saaminen oli jo tapaus sinänsä. Huomenna aikainen herätys - karaokevideon testaus ja sitten unten maille!
Torsdenberger 8.12.2005
No nyt se ruoja sai vielä hitsausvälineistön kaiken muun tuhoamisvälineistönsä lisäksi! Ei hyvää tiedä tuommoinen. Tämä päivä on mennyt lupsakasti töiden jälkeen imuroidessa V-mäellä (ei siis täällä), nukkuessa päiväunia ja tapellessa karaokevideon kanssa. Kuka pässi tekee videon laulusta, josta ei tiedä kaikkia sanoja? Ja kikkailee siinä videossa niin kauheasti, että pieni virheenkorjaus aiheuttaa taas moninkertaisen työn? Minä-minä-minä! Kolminkertainen hastapska-huuto minulle! Hastapska! Hastapska! Hastapska! No, kohta sieltä on taas seuraava testiversio raksuuntunut, täytyy koilottaa mukana!
Keskari 7.12.2005
Rälläkkäveijari sai jonkinmoisen kassakaapin jota kurmuutella aikansa kuluksi. Illalla kävin pakkokatsomassa (lippu olisi mennyt torstaina vanhaksi) Jospa se olisikin totta -rainan (Reese Witherspoon). Ihan kiva, mutta tuskinpa hyllyyn tulee aikanaan. Ei muuta raportoitavaa.
Tiistai 6.12.2005
En nyt keksi tiistaille lempinimeä. Tai keksin, mutten kehtaa sitä kirjoittaa (tai, no, en keksinyt, mutta ajattelin että on hauskempaa kirjoittaa se noin). Ei sovi kyllä minusta itsenäisyyspäivänä se että joulukalenterista tulee tuommoinen ilkiöäijä rälläkkä kädessä! Tai ehkä se symbolisoi Venäjän ja Neuvostoliiton pitkäaikaista iettä kansamme harteilla... Tänään tuli kuitenkin oltua Bio Rexissä Lupaus-leffan erikoisnäytöksessä, johon liittyen laiskasti kopsaan tähän muualle kirjoittamani raportin:
Kävimme tänään parin perheenjäsenen kanssa Helsingin Bio Rexissä katsomassa erikoisnäytöksen uudesta Lupaus-elokuvasta. Ensin piti everstiluutnantti Ilmari Hakala puheen sotien vaiheista (en ole koskaan aiemmin kuullut yhtä selkeää ja hyvää tiivistelmää tapahtumista ajalla 1939-1944) ja tapahtumista. Tämän jälkeen puheenvuoron piti Lotta Svärd -museon johtaja puheenvuoron lottien merkityksestä koti- ja sotarintamilla.
Itse elokuva oli ennakko-odotuksiani parempi - olihan sitä kritisoitu liian siloitellusta kuvauksestaan. Paikka paikoin Suomi-Filmi -tunnelmaa, paikoin totuttua sotaleffatunnelmaa. Etenkin pommituskohtaukset olivat erittäin vaikuttavia.
Kaiken kaikkiaan elokuva oli hieno, koskettava, mielenkiintoinen ja varmasti tärkeä Lotta Svärd -järjestön todellisen merkityksen esille tuomiseksi. Kuten on sanottu, nyt kun Laineen Tuntematon täyttää 50 vuotta, olisi myös Lupauksen kuulunut viettää 50-vuotisjuhliaan.
Itse aihe alkoi kovasti kiinnostaa, ja samalla harmittaa entistä enemmän se ettei isoäidin ja -tädin eläessä osannut olla kiinnostunut näin tärkeästä aiheesta... :(
Manstai 5.12.2005
Herra konstaapeli sai kaverikseen haukun (ja sille luotiliivit) ja varusteita. Hyvä niin. Pekkaspäivät on mukavia, ovat ne sitten omaehtoisia tai pakollisia. Pääasia että on vapaata. Yöllä ei nukuttanut kuin kuutisen tuntia (en saata uskoa että edellisen yön pitkällä koisimisella olisi mitään tekemistä asian kanssa), joten oli pitkä päivä aikaa puuhailla kaikennäköistä eli ei mitään. Paitsi illalla läksin (Postin kautta, CDon-toimitus tuli, Sanna Nielsenin single on superihana) Orioniin A:n ja B:n järkäämään viisukatselmukseen. Loistavaa! Puoli tuntia viisuja kronologisessa järjestyksessä ja helmenä sekä lopetuksena tämän vuoden iiihana B-H! Ja jatkoille Swengiin. Pari kappaletta ehdittiin laulaa, sitten alkoi jonotus kyrpiinnyttämään joten poistuimme T:n ja T:n kanssa Stadin Kebabiin.
Sunstai 4.12.2005
No hui! Koskas sitä on viimeksi nukuttu kolmeen asti pyhänä? No, nyt nukuttiin. Olinhan sen ansainnut. Nyt voin hengittää helpommin. Viis siitä kun tiedän miten hyvää se mulle tekee. Päivä alkoi Mansen-tuliaisten syönnillä (mustaamakkaraa ja sille kastia) ja jatkui koneen ääressä. Kauppaankin jaksoin raahautua vielä ennen Idolsia einettä hakemaan. Piiiitkä viikonloppu on puolessa ja sen ainoa täysvapaa päivä alkaa olla pulkassa (vaikkei lunta ulkona olekaan, Tampereella oli enemmän). Ja kalenterista tuli polliisi.
Larstai 3.12.2005
Brankkari sai vielä jonkinmoisen nostolavatsydeemin, en tiedä tarkkaan mikä se on :/. Muuten koko lauantai meni Pirkanmaan kehdossa, Treella pikkujouluiluiden merkkilöissä. Ja S:n tapaamisen merkeissä toki myös. Vähänkö on korni ja hieno Miljunääriksi-peli T:lta ja S:lta! Ja T:lta sain perstinä jo iiihanaa virolaista musiikkia väkisin postiluukkuun.
Mutta Tampereen reissu oli kyllä kaikin puolin onnistunut. Vaikka pelailuaika Härmälässä jäikin vähän lyhyeksi. Mutta viikinkiruoka oli maittoisaa, eikä omenavohvelikaan Ojakadulla hassumpaa ollut. Ja paikallinen seuralainen oli tietysti asiallinen ja loistava. Automatkan ja iltaseuran kruunasi taas I, joka tapansa mukaan oli ihan levoton koko ajan ja puhui hävyttömiä. En voi ymmärtää. ;) Ja löytyihän se Shiri sieltä vaihtajastakin uudelleen lopulta (eihän sitä sieltä etsittykään kuin Nurmijärven liittymästä Haagaan asti). Kotoutuminen tapahtui omalla kohdallani (kyllä, jouduin heittämään I:n ensin omaan kotiinsa kun ei Espoo kelvannut) iloiseen kello neljän jälkeiseen aamuyöhön.
Perstai 2.12.2005
C syötti töissä "läksiäis"lahjaksi mustikkapiirakkaa, nam. Iltapäivällä tein typerästi ja käytin vielä yhden kappaleen Anttilan alennuskuponkeja... Eilinen julekalenteribrankkari sai tänä aamuna itselleen vehkeitä - palopostin ja ruiskun. Ja happipullot selkäänsä. Kelpaa sitä nyt sitten kirmata liekkine nuoltavaksi.
Torstai 1.12.2005
Ikä kasvoi taas yhdellä. Samalla ajattelin raportoida tänne jokaiselta joulukuun päivältä ainakin kaikkein tärkeimmät tapahtumat, kuten sen mitä joulukalenterin luukusta tupsahti kyseisenä aamuna. Tänä aamuna tupsahti palomies, brankkari.
Sen verran pitää vielä mainita tiistain kakkupohjantekosessiosta, että tiskipöydän talkkaritonttu osallistui touhoon ahkerasti aina kun vatkain aiheutti hieman reippaampaa resonointia metallipöytään. Video, 300 kt
Sunnuntai 14.8.2005
Mustatorvisieniä!
Miten voi alitajunta olla näin velmu toiminnaltaan? Koskaan en muista varsinaisesti mustatorvisientä luonnossa nähneeni, mutta kun eilen sellainen saappaani tyvelle ilmaantui, tunnistin sen heti. Ja siitä tuli heti lempisieneni, mitä keräämiseen tulee; sopivan kuiva ja tahmaton pinta, jonka saa helpohkosti napsaistua vaikkapa veitsettäkin poikki. Ja vielä hyvin tyylikäs ulkonäkö, herramainen. Muutamankymmenen torvarin lisäksi löysimme J:n kanssa puoli tusinaa kanttiksia, muutaman suppiksen, kymmeniä pikkuorakkaita sekä puolenkymmentä komiaa tattia. Vielä kun jaksaisi paistaakin ne sienet.
Toim. huom.: Ei kannata hamstrata ylenmäärin ohukaisia, vaikka ne olisivatkin kovin edullisia K-kaupan poistolaarissa. Tai ainakin kannattaa varata aikaa, jolloin kyseisiä elintarvikehyödykkeitä kykenee kitaansa lappaamaan, ettei sitten joudu keralla syömään puolta tusinaa pakettia sinänsä maukkaahkoja eineitä. No, itse selvisin vain puolellatoista paketilla myöhäisenä elokuun sunnuntai-iltana...
Lauantai 13.8.2005
Luontoilta eli -päivä
Ensin tapasin parvekkeella räkätinpoikasen, jonka fasilititeetit lentämistä ajatellen olivat sangen puutteelliset. Puolen tunnin hyväntahtoisen ajojahdin jälkeen kaveri saatiin ulostettua parvekkeelta takaisin luontoon. Raukkaparka kun ei kyennyt hyppäämään 20 senttiä korkeammalle, metrin korkuisesta parvekekaiteesta puhumattakaan. Että voi pieni luontokappale ponnistaa kovaa jaloillaan (meinasin kirjoittaa takajaloillaan, mutta eihän linnuilla ole kuin yhdet jalat) kämmentä vasten ja rääkäistä kuuluvasti samalla. No, loppu hyvin ja kaikkikin. Sen jälkeen seurailin pullean (tiedän, paraskin sanoja) oravaystävän seikkailuja pihamännyssä.
Illalla vielä kuului surinaa parvekkeella olevan armeija-arkun takaa. Sudenkorentoparka oli pudonnut loukkoon, eikä päässyt mihinkään suuntaan, ennen kuin siirsin arkkua hieman sivumpaan.
Ai niin, olin ihan unohtaa sen runkkariampparin, joka ilmiintyi ensinnäkin noin kahden ja puolen sentin päähän nenästäni tietokoneen ääressä. Karattuani halliin piiloon, ampiainen tutkiskeli rauhallisesti salaattiannostani, jonka jälkeen se häätöyrityksistäni huolimatta (NYT-liite käärittynä rullalle) päätti tutustua myös mehulasiini (Valion appelsiintäysmehu, litran purkista, ne puolitoistalitraiset joutuvat olemaan liian kauan auki). Ensin ulkopuolelta, sitten se tallusti pintaa pitkin lasin sisälle. Asetin NYTin lasin päälle, ja kuljetin lasin vierailijoineen parvekkeelle. Matkalla huomasin, kuinka ampiaisen saastaiset jalat koskettivat juoman pintaa. Saatana. Meinasin jo ravistaa pikkurungarin hukuksiin, mutta höveliyspuuskan yllättäessä veinkin veijarin vahingoittumattomana (joskin jalkaterät appelsiinisina - ampiaisen jalkaterät, ei minun) ulos asti. Palatessani totesin ääneen: "Perkele, tuonkin jalat ovat olleet ties missä!" Siispä kaadoin loppumehun viemärihirviöille ja otin uden lasin kaapista (hyllystä oikeasti, mutta kun kaikilla on lasit kaapissa) ja annostelin juomani uudelleen.
Torstai 28.7.2005
Tähän väliin täytyy joskus raapustaa koko Puolan-matkan tarina...
Sunnuntai 5.6.2005
Krööäh.
Perjantaina oli mainio kokoontuminen Jäkessä, vahvimpana muistona tosin jäi kröhä, joka vaivaa edelleen. Onneksi oli epävakainen aamusää, joten katusoitto jäi tuonnemmaksi. Firman kesäjuhlat ovat ensi viikolla, jolloin kai testataan meikäläisen tanssiopintojen tämänhetkiset tulokset... ai kauhia. Nyt on mennyt koko sunsti Alivaltiosihteeriä kuunnellessa ja cd-arvosteluja tehdessä, joten pyhitämme illan videoviihteelle (ei aavistustakaan vielä mitä se pitää sisällään).
Tiistai 24.5.2005
Jotain tästäkin päivästä.
Kesä on ollut keranamme jo parin päivän ajan. Päivälämpötilat liki 25 astetta, pilvetöntä taivasta. Shortseja en ole älynnyt vielä kaivaa kaapista (onkohan niitä edes siellä vai veinkö mökille viime suvena?). No, tänään makasin parvekkeella parin tunnin session. Vähän kova tuo puuritilälattia parista täkistä huolimatta. Mutta kun baden-baden haisee vielä niin kuvolle talviseisokkinsa vuoksi. Huomiseksi ovat kai luvanneet kylmempää. Ruojat.
Tiistai 24.5.2005
Vähän jäänyt. Ja jouluun enää 7 kuukautta.
Mitenkäs se aika nyt näin on vierähtänyt? Kaksi ja puoli kuukautta ilman yhtäkään päiväkirjamerkintää. Oi voi. Häpeä iskee ja lyö kasvoille. Kovaa. Pitänee kaivaa kalenteri esille ja katsella hieman lähihistoriaa taaksepäin:
Maaliskuu: Maaliskuussa oli loma joka meni menojaan. Tartossa tuli käytyä ja Golden Cap-tölkkejä viriteltyä pitkin Tallinnan Cittamarketin seinustaa. Eikun Rimikö se jo on. No, Keskon pulju kuiteskin. Kasvitieteellisessä (vai mikä se on, ks. kuva alla) käytiin (linnut siellä olivat viihdyttäviä), talvista oli (perkele). Paluumatka Tallinnaan tehtiin meikäläisen osalta ekaa kertaa junalla (hienoa, joskin kolisevaa) ja Siljalla saatiin halvalla Seaside-hytti (ks. kuva alla)!
Huhtikuu: Tykki kosahti, katulaulut alkoivat (ks. Helsingin Sanomat huhtikuun lopulla), M & R menivät naimisiin (Onnea!)
Toukokuu: Viisuhuuma alkoi toden teolla. Esikatselut alkoivat nini YLEltä kuin SVT:ltäkin. Viisukokoelma ilmestyi. Semifinaali tuli (Geir putosi, valitettavasti). Finaali tuli. Mikan luona kisakatsomo oli kohdallaan. Kreikka voitti. Israel tuli neljänneksi. Bosnia-Hertsegovina puolenvälin tienoille. Promolevyä odotellaan saapuvaksi Espooseen. Kreikan voiton myötä varmistui meno paikan päälle ensi toukokuussa. Vain rahat ja vapaapäivät puuttuvat. No, järjestelykysymyksiä.
Viisuhuuman lämmittelijänä toimi myös Privat Karaåke IV, joka keräsi ennätysmäärän osallistujia, 12 sierainparia (vastedes harkittava enimmäismäärän asettamista, tuli hieman ahdasta ja lämmintä). Reilusti yli puolenyön laulettiin, monia uusia laulajia ja kappaleita. Hieno ilta!
Sorry, näin tiiviiksi tämä sitten meni. Paljon jäi kerrottavaa, kenties ne tulevat myöhemmin mieleen. Yritän parantaa taas tapani hetkeksi.
Perjantai 4.3.2005
Otin sitten pekkasen kun ei huvittanut pönöttää enää tällä viikolla duunissa. Ei hyvä asia ole se laisinkaan. Loppuvuonna pännii kun ei ole enää mitä käyttää. No, se on taas sen ajan murhe. Mitäs hyödyllistä olen tehnyt tänään? Hmmm, enpä juuri mitään. Paitsi että sain MiniFinglandin rakennuksen aloitettua. Ja olen saanut gigatolkulla tilaa kovalevylle kun olen vihdoinkin kyennyt jaksamaan polttamaan vanhoja nauhoituksia levylle. Perkele, se tallentava dvd on pakko saada kevään aikana.
Tässä nyt odottelen, että kone saa raksutettua yhden editoidun ohjelman yhdeksi paketiksi. Sitten voin laittaa yöksi yhden dvd:n raksuttamaan. Ja aamulla onkin formuloiden (jotka alkaa taas, jipii!) aika-ajojen aika aloittaa varsinainen viikonloppu. Ei pykene kyllä heräämään ekoille aika-ajoille reaaliajassa. Saa Panasonic herätä kello 3:50. Sunnuntaina sitten on taas eri asia. Katellaan.
Olipas tyhjänpäiväistä ja sekavaa.
Tiistai 1.3.2005
Hip hurraa! Partakoneen teräosa putosi putsauspöristyksessä vessanpönttöön! Jipii! Voi tät' onnee!
Sunnuntai 27.2.2005
Porkkalanniemeen johtaa yllättävän pitkä ja kiemurainen tie.
Päiväkävely Soukassa vaihtuikin ex tempore -reissuun Porkkalanniemen ulkoilualueella. Otettiin J:n kanssa hieman hiljaisemman kaavan mukaan, koska parin viikon takainen 5 tunnin lenkki pisti meikäläisen jalkapohjan niin kakaksi, että sitä sai toivutella muutaman päivän klenkkaamalla. Ja olipas P-niemi vallan mainio paikka käveleskellä. Hieman kävi viima pärställe, mutta kyllä sen kesti. Kaikesta huolimatta tramppasimme jäätä pitkin ympäri suuren niemen, josta sitten metsäpolkua myöten seikkailimme takaisin ihmisten ilmoille (tai siis parkkipaikalle). Päätimme palkita itsemme pienellä hampurilaisella Mäkkärissä, joten menimmekin kebabille Espoonlahteen. Oli muuten uusi makukokemus, mutta ei-niin-kovin-taivaallinen sellainen. Kyllä tavallinen rullakebab (tyyliin Ege's Kebab) on voittamaton! Illan päätteeksi hain vielä Helsingin huminasta Tampereen etkovideon, jonka parissa viihdyinkin sitten loppuillan. Iiiihana Jennie (ja minä)! |
Perjantai 25.2.2005
Privat Karaåke III on jälleen onnistuneesti läpi. Yleisön pyynnöstä ensimmäinen vieras saapui vasta viiden pintaan ja seuraava vieras vain muutamaa harmittavaa minuuttia myöhemmin. Lämppärinä katsottiin iiiiihana MF2000-väliaikaspektaakkeli. Paikalle oli myös houkuteltu maamme tämänvuotisen edustussävelmän sanoittajaa, mutta toivottavasti hän pääsee saapumaan seuraavalla kerralla - tämä kerta kun jäi muiden kiireiden vuoksi väliin. Kuunteluoppilaitakin oli tällä kertaa pari. Pizzaa jäi taas yli tarpeiden ja kaikilla oli niin mukavaa (vaikka väkeä poistuikin pariin otteeseen parvekkeelle tahi kyökin puolelle). Seuraavalla kerralla sitten uusiksi. |
Lauantai 19.2.2005
Viisupäivä! Koitti jälleen jokavuotinen perinnematka (perinne alkoi viime vuonna) Tampereelle kummallisessa seurassa. Focus oli hohtavan puhdas kun starttasin kotipihasta. Focus oli melkein puhdas kun köröttelin Kontulan ostarille (jossa kävin "nopeasti" hakemassa BonAqua-pullon matkajuomaksi - kuinka ollakaan juuri edelläni oleva asiakas haluaa kaverinsa kameraan erikoisfilmiä, josta hänellä ei ole aavistustakaan minkä mallinen, ISO:inen tai muutakaan sen tulisi olla). Päästiin Valkeakoskelle kun Focus ei enää ollutkaan niin puhdas (toim. huom. eikä niistä takaikkunoista näy edelleenkään ulos nyt maaliskuun alussa, mutta kun pesujonossa oli niin paljon mulkkuja rivissä tänään niin ei huvittanut tuntia odottaa Nesteen pihalla). Mansessa tuli ehdityksi testata ainoastaan yksi kolmesta tähtäimessä olleesta kirpparista, mutta ok sekin. Ei maailmaa mullistavia löytöjä, mutta jotakin kuiteskin. Lounas Mäkkärissä ja pikapikaa etkoille. Vanhoja viisuja videolta, SVT:n kuvausryhmää, YLEn kuvausryhmää ja kaikkea muuta vielä päälle. Etkoilta pois lähtiessä vielä YLEn porukan seuraamana Tamperetalolle. Saa nähdä kuinka saa taas keväämmällä hävetä... Kuitenkin, Tampere-talo oli saavutettu kunnialla. Aulassa parveilun jälkeen siirtyminen saliin (ovisetä ei onneksi edes halunnut ottaa isoa CM-kassiani puheeksi - ei siellä olisi kylttien ja kameran lisäksi muuta ollutkaan). Paikat olivat aikas mukavat - itse asiassa loistavat. Aivan lavan vieressä, muttei kuitenkaan kameroiden polttopisteessä (kuten jotkut olivat edellisvuonna). Alueraadit nyt olivat aika paskoja tuttuun tapaansa (pudottaen muun muassa mainion Kimmo Kourin :). Melkein tiukaksi meni loppu, mutta Jennie tuli hienosti kolmanneksi (vain parilla sadalla äänellä Kentalalle häviten)! Geir oli ihan jees voittaja, ei siinä mitään. Vaikka Jennien pronssisija jäikin kieltämättä hieman kismittämään... No, onneksi sain kuiteskin vedettyä Jennien kanssa videotallenteeksi asti Diggiloo Diggileystä yhden värssyn... ;) Ei maar, kauhian herttaiselta ja taitavalta tytöltä Jennie vaikutti ja toivomus hänen osallistumisestaan taas ensi vuonna oli enemmän kuin vilpitön. Muutamia julkimofotoja ja tunnelmakuvia: Thomas Lundin (Jennien kanssa), Elena Mady ja fanipalkinto, Juontajat Jaana Pelkonen & Heikki Paasonen, Prompteri + ilmapallot voitonhuumassaan, Jennien edustuskyltti, Ile Vainio, Christian Forss, Lotta Svartsjö, Jaana Pelkonen, Kristian Maukonen & Milla Alftan, Nina Tapio, Gary Revell Jr., Anne Vihelä, Frederik, "Camp - My life, my love", Geir & Mie. |
Vielä kerran: Onnea Geir!
Perjantai 11.2.2005
Sovitaanko, että jos on kolme kaistaa (niin kuin sattumalta esimerkiksi Kannelmäen liittymässä Kehä I:llä on), joista oikeanpuolimmainen kääntyy 90 asteen kulmassa oikealle, ettei aamuruuhkassa tulla kahden autojonon takaa kovalla vauhdilla ja jatketa sitä kolmatta kaistaakin suoraan. Väkisinhän siinä menee toinen rengaspari lumipenkan puolella eikä se auton tasapaino ainakaan sillä parane. Eikä se vieressä oleva kuljettajakaan helpolla tuollaista kannusta kun se jännittä, minkä akselin ympäri tuo ohittajakaveri lähtee autonsa kanssa pyörimään ohi päästyään. Ihmeen kaupalla tuo kerta meni kamikazemielessä persiilleen, ja hullukuski jatkoi kaahaustaan edelleen itään päin (sieltähän ne kaikki hullut tulevat). Onneksi oli itse siellä vasemmanpuolimmaisimmalla kaistalla, eikä pulssini noussut kuin kaksinkertaiseksi. Olihan kyllä ihan jännää katsoa kun taustapeilistä lähestyy kovaa auto, joka siirtyy viereisellä kaistalla ajavan auton ohi ei-niin-suoraan jatkuvalle kaistalle. Ja vauhti senkun pysyy. Hetkiä, jolloin jälleen toivoin jollekin toiselle onnettomuutta (niitä on aika ajoin, ei kuitenkaan liian usein, omasta mielestäni). Mutta mieluiten sellaisessa paikassa, jossa ei olisi ollut sivullisia niin montaa.
Ei näin, ei todellakaan näin.
Torstai 10.2.2005
Jumankauta mikä sää.
Sain soiton, että meidän rappukäytävään on laskettu joku kissaparka tämän kovasti valittaessa oven edessä tuiskusäässä. No, Kilosta tullessani (kävin muuten tankkaamassa ja sain kilometritaksaksi näillä bensahinnoilla 11-12 centtiä/km) oli tosiaan ylätasanteella nätti kissa (eläin-sellainen) meikäläistä vastaanottamassa. Seurallinen otus, kävi heti puskemaan ja livahti iloisesti kotiini oven auetessa. Katti kävi huoneet läpi ja huuteli kulkiessaan.
No, ajattelin lähteä katsomaan, näkyyko ulkona mahdollisia katinomistajia. Yhden rivitalon edustalla näkyi lumipyryssä hahmo oven edessä touhuamassa, joten sinne! Käytiin seuraavankaltainen keskustelu:
Minä: Iltaa, tiedättekö onko näissä taloissa jollakin kissaa?
Hahmo: Ilthaa... Minullla on kissha... (Hahmo paljastuu naisihmiseksi)
M: Jaa... (havaitsin mahdollisen humalatilan läsnäoloa)
H: Kuulhe, voitkoshä auttaa mua hieman... Avaishitko shä tämän oven... (Antaa avaimet minulle, kokeilen jokaista niistä vuorollaan)
M: Ei näistä kyllä mikään tunnu sopivan tähän lukkoon. Onko tää varmasti sun asuntos?
H: On, on...
M: No mikähän sun nimesi on?
H: Virtanen... (nimi muutettu)
M: Niin mutta tässä ovessa lukee Kallio. (nimi muutettu)
H: Jaa...
M: Missäköhän se sinun asuntosi sitten on? Mikä talo se on?
H: No she on she enshimmäinen kun tullaan...
M: Jaa, mutta kun tämä on toinen talo tieltä tullessa.
H: Jaa.
M: Mikä sun asuntosi numero on?
H: She on Ö 99. (muutettu)
M: No, lähdetääs katsomaan mitä numeroita tuolla ekassa talossa on.
H: Jaahash...
M: No täällä näyttäisi olevan Ö 99 ja ovessakin lukee Virtanen. Nyt voisi onnistaa paremmin. (Avaan oven ja ojennan avaimet hänelle)
H: Kiitosh shulle kovashti. Anteeksh kun mä olen ollut vähän... vähän...
M: Reissussa?
H: Niin, reisshussha...
M: No, hyvää yötä vaan sitten. Pääasia että pääsit kotiin.
H: Juu, hyvää yötä...
Mukava naishenkilö katoaa kotiinsa (siellä odottavan kissansa luo) ja minä poistun taholleni. Ihanat minuutit kissanomistajanetsintäaikaa ovat menneet hukkaan. Ketään ei näy ulkona, joten palaan takaisin kotiini.
Kotin saavuttuani tarjosin kissalle tonnaria ja vodaa ja kaivoin hiekkalaatikon esiin lauteiden alta. Hiekka ei kiinnostanut, mutta tonnikala sitäkin enemmän. Ajattelin lähteä vielä ulos kuljeskelemaan, mutta kissaneiti (tähän lopputulokseeni tulin lukion lyhyen biologian lukeneena) halusikin tulla mukaan. Se livahti salamana ulos ovestani, kipitti portaat alas ja livahti kanssani ulos hyiseen, joskin selkenemässä olleeseen talvi-ilmaan. Katti säntäili ihan onnessansa pitkin syviä hankia perässäni. Viiden minuutin kuljeskelun ja katin juoksutuksen jälkeen näin ensimmäisen järjissään olleen ihmisen sillä seudulla kyseisenä iltana ja jututin häntä hieman. Tulimme lopputulokseen, että katti taitaa vain olla harvinaisen innokkaalla juoksu(=naima)tuulella, ja se varmasti pärjää ulkona ja pääsee tarvittaessa suojaan pyörävarastoihin ja vastaaviin. Ja ehkä sen joku ottaakin ennen myöhäistä kotiin. No kissa jäi ulos ja minä menin kotiini nukkumaan. Olihan kello jo lähes 24.
Siinä lähiviikkojen 'kissa'kokemukseni.
Tiistai-tiistai 8.2.-15.2.2005
Schlager på lager alkoi jälleen!
Lavasteet:Lauantai 5.2.2005
Käry kävi.
Hitto kun ei pää muista. Pistin vesikattilan kiehumaan, jotta keittäisin jääkaapissa lojuvat iäkkäämmät munat koviksi. No, aikaa kului. Oli menossa suihkuun. Muistin kattilan. Puolet vedestä jo haihtunut. No - kattila uudelleen vettä täyteen ja meikäläinen suihkuun. Ja tietokoneelle. Sitten alkaa tuntumaan pistävää hajua kärsänpäähän. Perkele se kattila! No, ei vettä enää, kattilassa pieni kuumenemisen oireita ja levy tulipunaisena. Ja kamala katku.
Nyt liki puolitoista tuntia myöhemmin alkaa haju olemaan haihtunut kämpästä... Hyvä näin. Jäi sitten munat tältä illalta keittämättä.
Viro valitsi muuten pitkästä aikaa kelvollisen viisun, kun tänä iltana yleisöäänestyksen voitti Suntribe-tyttököörin "Let's Get Loud"-renkutus. Ainoa siedettävä illan tarjokkaista. Kun vielä meilläkin tuo Jennie hoitaisi homman kotiin niin olis aika jees.
Perjantai 4.2.2005
Kuljin tänään bussilla!
Olin nimittäin laiskalla ja kiireisellä tuulella kun läksin noutamaan Focusta radioasennuksesta. Lunta leijaili siihen malliin, kello oli jo niin paljon (tosin normaalina vapaapäivänä olisin nukkunut vielä sikeästi siihen aikaan) ja olin jo eilen kävellyt sen koko matkan Tontunmäestä tänne. Kokonaista 3 (kolme) pysäkinväliä. 66 centtiä per pysäkki. Riistoa! No, Focus oli hyvällä mallilla ja soitin toimi. Ainoa vaiva on se, että rw-levyt tuntuvat kuitenkin tökkivän (ei paljoa mutta ärsyttävästi)... Katellaan mitä tehdään.
Edessä viisuilta. Vuosien 1992 ja '93 pikakatselmukset ja suora Turun semifinaali. Go Jennie go! Ok, you Teddy, too.
Keskiviikko 2.2.2005
Suru-uutiset jatkuvat... :(
Lämpimiä sirkkamaita ja hiirenpoikasia tuonpuoleisessa, Nirppu, rakas ensimmäinen kummilapseni.
Sunnuntai 30.1.2005
Jumankauta että säikähdin kun laitoin eteisen valot päälle ja kolmen halogeenin yhdistelmän yksi lampuista räjähti ja ampui lamppunsa jämät ja lasisen etulevyn kohti eteistä. No, yksi lamppu kolmesta vielä kuiteskin käytössä. Yritin ottaa lampun jämistä kuvia, mutta se ei nyt oikein onnistunut teknisistä ongelmista johtuen... Varmaan kamerassa jotakin vikaa ;).
Pitää tänään vielä heittää roskat ja kellaritavarat, käydä kävelyllä kaupassa ja pistää Focus lämppäripiuhaan kiinni. Hommia riittää.
Lauantai 29.1.2005
Alkanut vuosi ei ole ollut kovinkaan hohdokas vielä. Samoja vanhoja veroilmoituksia, pimeitä aamuja, hämäriä päiviä, ohi hujahtavia viikonlopuja sun muuta ei-niin-hurrattavaa. Viisukarsinnat alkoivat, muttei niidenkään tarjonta päätä huimaa. No, Tampereelle kuitenkin muutaman viikon päästä. Toivottavasti löytyy kunnollista fanitettavaa.
Torstaina alkoi auton vaihtaja temppuilemaan, enkä ole vielä ehtinyt ottamaan asiasta kunnolla selvää. On se nyt perkele jos joutuu sellaiseenkin pankin rahoja sijoittamaan kaiken muun kirotun rahanmenon ohella. Mutta ilman ei voi elää. Se on minun henkireikäni se vaihtaja. Ja monen muun venäläinen ruletti. Paitsi että monen kannalta se on ladattu enemmällä kuin yhdellä luodilla.
Sunnuntai 2.1.2005
Timi 30.3.1991 - 2.1.2005
Ei alkanut vuosi 2005 valoisasti. Uuden vuoden toisena päivänä siirtyi ajasta ikuisuuteen toinen perheemme karvanaamoista, Timi. Kenties siellä jossakin on rikkaammat hiirestysmaat ja hiekka paakkuntuvampaa. Vaikka ei niillä hiirillä kai niin väliä, Timille kyllä kelpasivat pyydystettäviksi niin rusakot kuin kiloiset hauetkin.
Hyvää matkaa, Timi. Topi kaipaa sinua. Kuten me kaikki muutkin.